Mikkelin Pitäjänkirkko

Kirkko on 24-kulmainen kaksoisristikirkko eli kahtamoinen, jonka pohjapiirroksessa on kaksi ristiä päällekkäin. Alttaritaulu on Amélie Lundahlin tekemä jäljennös Pierre Proudhonin Pariisin Louvren kokoelmissa olevasta taulusta. Kattokupolin taideteokset ovat Antti Salmenlinnan ja lasi-ikkunoiden koristeaiheet Rafael Blomstedtin suunnittelemat.

Istumapaikkoja kirkossa on 1900 ja tilassa on induktiosilmukka. Tuomiokirkon remontin ajan korvaavana kirkkona Pitäjänkirkon messut alkavat klo 10.

Urut
Monesti uudistetut Pitäjänkirkon vuodelta 1873 olleet Bror Axel Thulén ja Georg Wileniuksen urut muutettiin viimeksi perusteellisesti 1986 ranskalaisromanttisen sointi-ihanteen mukaisiksi. Urut ovat Kangasalan urkurakentamon uudelleen rakennetut urut 1986. Uruissa on 48 äänikertaa, 3 sormiota ja jalkio sekä mekaaninen koneisto ja sähköhallinta.

Pitäjänkirkon alttaritaulun on maalannut suomalainen taidemaalari Amélie Lundahl (s. 1850). Jeesusta ristin kärsimyksissä kuvaava taulu on jäljennös romantiikan tyylikauden taidemaalarin Pierre Proud´n taulusta Le Christ en croix, joka on sijoitettu Pariisin Louvreen.

Taulu on maalattu öljyväreillä kankaalle. Taulu on tummasävyinen lukuun ottamatta Jeesus-hahmoa ja ristin juurelle polvistuneen, surevan Maria Magdalenan paitaa, joihin osuu valonsäde. Maria on katsojasta nähden Jeesuksen oikealla puolella. Katsojasta nähden Jeesuksen vasemmalla puolella istuu Johannes, jonka edessä makaa maahan vaipunut Neitsyt Maria. Alttaritaulun henkilöt ovat hyvin inhimillisen näköisiä.

Pitäjänkirkon nykyistä alttaritaulua varten rakennettiin uusklassismia edustava alttarilaite, johon taulu sijoitettiin. Taulu on paljon leveyttään korkeampi, ja sillä on kullanväriset kehykset.

Lasimaalaukset
Pitäjänkirkossa on myös alttarin molemmin puolin lasi-ikkunat, joiden koristeaiheet on suunnitellut suomalainen arkkitehti ja muotoilija Rafael Blomstedt. Lasimaalaukset on toteutettu vuonna 1930 Helsingissä Salomo Vuorion maalausliikkeessä. Niiden toteutuksen sekä asennuksen kustansivat kunnallisneuvos Julius Tuukkanen puolisonsa Hilda Tuukkasen kanssa. Lasimaalauksissa vuorottelevat kirkkaat, värittömät lasit ja moniväriset lasisommitelmat sekä puiteosat.

Ikkunamaalauksissa esiintyvät neljä evankelistaa kuten kattokupolissakin sekä muita Raamatun henkilöitä ja aiheita. Näitä ovat ristillä merkitty laiva, kyyhkynen, ristin sisältävä ympyrä, sydän, tulenliekki, ruusut, miekka, vaaka, peura, (Jerusalemin) kaupunki, ehtoollismalja, orjantappurakruunu, pelikaani, tiimalasi, kirkko ja kaksi kalaa.

Laila Heiskasen analyysit Pitäjänkirkon lasimaalauksista
Alla olevat analyysit ovat lyhenneltyjä otteita Laila Heiskasen vuonna 2007 julkaisemasta Mikkelin maaseurakunnan kirkko ja sen historia – Pro gradu -tutkielmasta.

Purjevene
Käytävältä katsottuna vasemmalla puolella olevan kuori-ikkunan ylimmässä ikkunassa on kuvattuna merellä purjehtiva laiva. Pitäjänkirkon lasimaalauksista pro gradu -tutkielman tehnyt Laila Heiskanen kertoo tutkielmassaan laivan, jonka purjeissa on risti, kuvaavan kirkkotaiteessa usein kirkkoa ja Kristuksen ohjaamaa seurakuntaa. Hänen mukaansa kuva-aiheen taustalla on mahdollisesti Raamatun evankeliumin kohdat, joissa kerrotaan Jeesuksesta ja opetuslapsista myrskyisellä Gennesaretin järvellä (Matt. 8:23–26, 14:22–33).

Kyyhkynen
Kyyhkynen on Heiskasen mukaan tunnetusti muun muassa Pyhän Hengen symboli sekä erityisesti alaspäin lentävän kyyhkynen symboloi Jeesuksen katsetta. Tyypillisesti kyyhkynen kuvataan kristillisessä taiteessa täysin valkoisena, mutta Pitäjänkirkon lasimaalauksessa käytössä on myös muita vaaleita värisävyjä.

Risti
Ristiä kuvaavan lasimaalauksen ristin keskellä on rasti ja sen sakaroiden päissä pienet kolmiot. Tasasivuinen kolmio on Heiskasen mukaan Pyhän Kolminaisuuden vertauskuva. Lasimaalauksen ristissä on myös nähtävissä sen vaakasakaroiden yläpuolella kreikkalaisten aakkosten alfa ja omega kirjaimet, jotka viittaavat mm. Johanneksen ensimmäisen ilmestyksen kahdeksanteen jakeeseen: ”Minä olen A ja O, alku ja loppu” sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.” (Ilm. 1:8).

Sydän
Ylimmän ikkunan oikeassa alareunassa on lasimaalauksessa kuvattu punainen sydän, jonka takana näkyy musta risti. Ristin takana on ruusu ja ristin päällä palava liekki. Sydän on Heiskasen mukaan monessa kulttuurissa uskottu olevan ihmisen elämänvoiman, hengen ja sielun asuinpaikka ja kirkollisissa kuvissa se kuvaa usein Jumalan rakkautta ja tämän rakkauden hedelmänä syntyvää lähimmäisenrakkautta. Liekku kuvaa kristillisessä symboliikassa mm. Pyhää Henkeä, kun taas ruusu on Heiskasen mukaan mm. yksi Kristuksen symboleista. Punainen ruusu on myös neitsyt Marian symboli.

Miekka
Käytävältä katsottuna vasemmalla puolella olevan kuiri-ikkunan alimmassa ruudussa on kuvattuna alaspäin osoittava miekka, jonka edessä on vaaka ja takana valokehä sekä siivet. Heiskasen mukaan kaikki nämä symbolit viittaavat arkkienkeli Mikaeliin, taivaallisten sotajoukkojen komentajaan ja rohkeuden, vahvuuden ja suojelemisen enkeliin. Vaaka symboloi kirkollisessa kontekstissa hyvien ja pahojen tekojen punnitsemista ja tuomiota sekä Kristuksen paluuta ja viimeistä tuomiota. Heiskasen mukaan Mikaelin on arveltu myös pitävän kädessään taivaan portin avaimia sekä kuoleman enkelinä punnitsevan sieluja kadotukseen tai autuuteen.

Ehtoollismalja
Alimman ikkunan oikeassa alareunassa on kuvattuna kultainen ehtoollismalja, jonka takana on sinivihreät siivet ja niiden takana kultainen orjantappurakruunu. Kruunu kuvaa symbolisesti mm. Luojan myötätuntoa ja viittaa Jeesuksen kärsimykseen ihmiskunnan puolesta. Ehtoollismalja puolestaan symboloi mm. pyhää ehtoollista ja Jeesuksen sovitustyön kautta anteeksi annettuja syntejä. Heiskasen mukaan siivet puolestaan symboloivat sovitustyön kautta uskovien samaa kuoleman jälkeistä taivaallista elämää paratiisissa.

Pelikaani
Käytävältä katsottuna oikealla olevassa ylimmässä ikkunaruudussa on kuvattuna pesässä poikasiaan ruokkiva pelikaani, jonka pään ympärillä on sädekehä. Heiskasen mukaan pelikaani symboloi hyvin yleisesti rakkautta. Pelikaani on myös vertaiskuva Kristuksesta, jonka veri on kristityn ”totinen ruoka”, minkä vuoksi pelikaanisymboli on yhdistetty erityisesti ehtoolliseen. Se symboloi myös toisinaan kristillistä kirkkoa tai Jumalaa, joka sanalla ja sakramentilla ruokkii seurakuntaansa.

Tiimalasi
Edellisen oikealla puolella nähtävissä on lasimaalauksen keskellä tiimalasi, jonka takana ovat siivet ja niiden ympärillä sininen nauha. Tiimalasi on elämän katoavaisuuden vertauskuva ja siivet viittaavat Heiskasen mukaan muun muassa kuoleman jälkeiseen taivaalliseen elämään.

Kalat
Eräässä lasimaalauksessa näkyvillä on kaksi kalaa ilmassa veden yläpuolella kuvattuna. Heiskasen mukaan kala on vahvimpia Kristus-symboleita ja kristittyjen vainojen aikaan kristityt tunnistivat toisensa piirtämällä kalan esimerkiksi maahan.

Lähde:

• Mikkelin maaseurakunnan kirkko ja sen historia – Laila Heiskanen 2007. Pro gradu -tutkielma.

Kattokupoli
Pitäjänkirkon kattokupolin on maalannut taiteilija Antti Salmenlinna, joka on tehnyt myös Mikkelin tuomiokirkon lasimaalaukset.

Kahdeksankulmaisessa (oktogoni) kupolissa on kahdeksan eriaiheista maalausaluetta, joiden keskellä ympyrässä on tähtikuvio. Maalauskokonaisuus sisältää hyvin paljon symboliikkaa. Alueiden aiheet vaihtelevat eläinsymboleista ja enkeleistä Raamatun tapahtumiin liittyviin maisemiin.

Kattomaalauksessa näkyvät kaikki evankelistat eli Raamatun kaanoniin hyväksyttyjen evankeliumien kirjoittajat, ja heidät on kuvattu tunnusmerkkeineen. Luukkaan attribuutti on härkä, Matteuksen siivellinen ihminen, Markuksen leijona ja Johanneksen kotka.

Lähde:

• Mikkelin maaseurakunnan kirkko ja sen historia – Laila Heiskanen 2007. Pro gradu -tutkielma.

Esineistöstä

”Mikkelin maaseurakunnan kirkon esineistöä hankittiin ja kunnostettiin maaseurakunnan köyhinä aikoina usein lahjoitusvaroin. Lahjoituksia kirkolle tekivät lähinnä varakkaat ja vaikutusvaltaiset seurakunnan jäsenet, joilla asemansa puolesta oli mahdollisuus saada kulttuurivaikutteita myös ulkomailta. Kirkkoesineistöä hankittiin paljon myös seurakuntalaisten järjestämien myyjäisten ja keräyksien avuilla hankituin varoin. ”

Lähde:

• Mikkelin maaseurakunnan kirkko ja sen historia. Laila Heiskanen 2007.