Avoimet työpaikat

Anne Venäläinen ehti hankkia vahvan asiakaspalvelukokemuksen kaupan alalta ennen siirtymistä seurakuntatyöhön. Työnantajana seurakunta on ollut joustava, yhteisöllinen ja levollinen.

− Seurakuntatyö ei ollut käynyt mielessänikään, kun törmäsin Duunitorin Facebook-ilmoitukseen. Hakemus herätti heti huomioni ja tajusin, että tämä on minulle juuri oikea paikka, Anne Venäläinen muistelee valaistumistaan reilun vuoden takaa.

Kaupan myyjänä kymmenen vuotta toiminut nainen etsi paikkaa, joka sovittaisi työn ja perhe-elämän paremmin yhteen. Kokemusta epäsäännöllisistä työajoista ja monipuolisista tehtävistä Annella oli myös aiemman opinto- ja työhistorian kautta.

− Minulla on ammattitutkinto audiovisuaalisesta viestinnästä ja restonomina olen kokeillut ravintolapuoltakin. Lisäksi olen toiminut matkailuvirkailijana ja S-ryhmän palvelutorin myyjänä, Anne listaa.

Asiakaspalvelu on kuitenkin tuntunut Annesta läheisimmältä, ja seurakuntatyössä siitä saa monipuolisen siivun. Annen tehtäviin seurakuntapalveluiden palveluneuvojana kuuluu muun muassa kaste-, vihki- ja hautausasiakkaiden palveleminen.

Tiloja ja toimittajia varataan, ylläpidetään arkistoa ja hautarekisteriä sekä hoidetaan laskuja. Toisinaan työpöydälle tulee myös rekisteröinteihin ja lomakkeisiin liittyviä tehtäviä: kirkkoon liittymisiä ja eroamisia, kirkollisia ilmoituksia, haudanhaltijalomakkeita. Palveluneuvojien tehtäviin kuuluu myös kirkkojen kolehtien siirtäminen säilytykseen ja edelleen vartijalle.

− Seurakunnassa ollaan mielenkiintoisten asioiden äärellä. Historia kiinnostaa minua, ja esimerkiksi kirkkojen arkkitehtuuri sekä vanhat hautakirjat tuovat työhön oman lisänsä. Ihmisten kohtaamiset ja tarinat taustalla ovat oleellinen osa tätä työtä, Anne sanoo.

Levollisesti läsnä asiakastilanteissa

Työnantajan eduiksi Anne laskee joustavan työajan, hyvät työsuhde-edut ja miellyttävän työympäristön.

− Kaupan ala on todella hektinen, mutta täällä saan varata aikaa ihmisten kohtaamiseen. Surevan ihmisen kanssa pitää pysähtyä hetkeen ja olla levollisesti läsnä. Heillä on suuria tunteita ja tapahtumia taustalla, vaikka niitä harvoin meille avataan, Anne sanoo.

Vaikka asiakaspalvelusta saa yleensä voimaa, osuu toisinaan kohdalle kuormittaviakin tilanteita. Näitä käydään läpi oman kolmihenkisen tiimin sekä lähiesihenkilön kanssa. Uhkaavia tilanteita varten on luotu toimivat käytännöt, mutta esimerkiksi hälytysnappia Anne ei ole joutunut painamaan vielä kertaakaan.  

− Työtiimimme on loistava. Vaihdamme päivittäin kuulumisia työtehtäviin liittyen, suunnittelemme asioita ja kysymme toisiltamme apua. Kiireisempinä päivinä myös huumori auttaa jaksamaan, Anne kokee.

Seurakunta on osoittautunut mielikuvien mukaisesti yhteisölliseksi ja rauhalliseksi työympäristöksi.  

− Tässä työssä on sopivasti itsenäisyyttä, tiimityötä ja vaihtelevuutta. Kannatti vaihtaa!

Teksti ja kuva: Krista Eskelinen

Moni etsii unelmiensa työpaikkaa vielä vahvassa keski-iässä, mutta Heidi Hasaselle se on ollut lapsesta saakka selvä: kirkon nuorisotyönohjaaja.  

− Olin lapsena paljon leireillä ja jossain kohdassa tajusin, että nämä ihmiset taitavat olla täällä töissä ja tällaistakin voi tehdä. Myös meihin nuoriin luotettiin ja otettiin mukaan toimintaan, Heidi kiittelee.  

Heidi kävi ABC-koulutuksen, jonka jälkeen hän lähti mukaan kerhonohjaaja- ja isostoimintaan. Hän vetikin eri paikoissa muun muassa liikka-, kokki- ja sählykerhoa sekä toimi isosen ja myöhemmin myös yövahdin tehtävissä lastenleireillä sekä rippileireillä. 

− Sain seurakunnasta luottamusta ja itsevarmuutta, mitä en ehkä koulumaailmassa kokenut. Se rohkaisi hakeutumaan Paukkulan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan koulutukseen, Heidi kertoo.  

− Minulle oli koko ajan selvää, että haluan jatkaa opintoja kirkon alalle. Diakista sain sosionomin ja kirkon nuorisotyönohjaajan pätevyyden, jota pääsin testaamaan harjoittelussa ja kesätöissä Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa. 

Virka omasta kasvattiseurakunnasta oli Heidille unelmien täyttymys. Tällä hetkellä Heidi työskentelee erityisesti alakouluikäisten kanssa, mutta myös nuorten kanssa pääsee esimerkiksi leireilemään. 

Hyvä nuorisotyönohjaaja kuuntelee ja hyväksyy 

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyössä Heidi on aina kokenut turvaa. Jokainen on otettu mukaan sellaisena, kuin on. Tätä perintöä hän haluaa olla jakamassa myös nuoremmalle polvelle.  

− Tässä työssä on paljon kiinni persoonasta, kuinka osataan kannustaa ja kannatella nuoria. Olen itse saanut tosi isoa rohkaisua seurakunnan työntekijöiltä. Heidän oppinsa ovat muokanneet myös sitä, miten koen ja näen Jumalan, Heidi sanoo.  

Nuorisotyön tiimissä on hyvä henki. Yhdessä pystytään keskustelemaan esimerkiksi siitä, kuka haluaisi tehdä mitäkin työtehtäviä. Työ on monipuolista, ja sen sisältöön pääsee itse vaikuttamaan.  

Itsensä Heidi näkee rauhallisena ja turvallisena aikuisena, joka pysähtyy nuoren äärelle.  

− En ole se äänekkäin ja tilaa vievin tyyppi. Läsnäolon taito onkin sellainen, mistä olen saanut kiitosta. Haluan antaa nuorille sen huomion, jonka he tarvitsevat. Jokainen on arvokas ja tärkeä sellaisena luotuna, kuin on, Heidi muistuttaa. 

Haasteita työhön tuovat välillä esimerkiksi ryhmätilanteissa tietynlainen levottomuus ja keskittymiskyvyn puute. Myös älylaitteet ja etenkin nuorten ajatus siitä, että koko ajan tulisi olla tavoitettavissa tuo välillä haastetta. Ryhmässä oleminen voi olla nuorille nykyisin haastavampaa kuin Heidin lapsuudessa. 

− Yritän sanoa nuorille leireillä, että tämä on se kohta, jossa voitte keskittyä näihin ihmisiin ympärillänne ja puhelimet voi hetkeksi yrittää unohtaa, Heidi sanoo. 

Ehkä näissä hetkissä syntyy kohtaamisia, jotka nostattavat seurakuntakipinän myös uusissa nuorissa. 

Teksti ja kuva: Krista Eskelinen

Yhteistyön ratkaisevaa merkitystä ei diakonian alalla voi ylittää.

Diakonissa Hannele Salo toimii Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan diakonian tiimissä, jossa on 12 diakonian työntekijää. Diakonian ja erityistyöalojen johtajana toimii Lassi Suihkonen ja lähiesihenkilönä Anne Pöyry. Isossa seurakunnassa, jossa eri vastuualueita on paljon, tiiminkin on hyvä olla iso ja kyetä toimimaan nopeasti. 

– On pystyttävä sopeutumaan työn vaatimuksiin ja osattava tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Meillä työtoverien keskinäinen tuki toimii, ja esimerkiksi sijaistukset ovat suhteellisen sujuvia, Hannele sanoo.

Hannele on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, ja sen lisäksi hän on opiskellut diakonissan tutkinnon. Pohjakoulutuksensa hän kävi noin 26 vuotta sitten, ja silloin opiskeluun kului aikaa neljä ja puoli vuotta.

Työnantajan tuella Hannele on opiskellut myös työnohjaajaksi, joka pystyy auttamaan niin yksilöitä kuin ryhmiä.

– Nyt olen jatkokoulutuksessa. Valmistuttuani minusta tulee sairaanhoitaja ylempi AMK, Hannele esittelee.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnalla Hannele on ollut palveluksessa vuodesta 2015. Nykyisen seurakuntatyönantajansa Hannele kokee läheiseksi, sillä hän on kotoisin Haukivuorelta. Muutenkin seurakunta on osoittautunut luotettavaksi ja hyväksi työnantajaksi.

Nopeaa reagointia ja yhteistyön hedelmää 

Aiemmin Hannele työskenteli diakonissana pienissä seurakunnissa Vesannolla (yhteensä 8 vuotta) ja Kesälahdella (10 vuotta), joissa oli hyvin monialainen diakonian kenttä.

– Olen päässyt tekemään kaikkea diakonian alalta, hän kartoittaa.

Hannelen polku diakonissaksi on ollut vain lievästi polveileva. Nuorena hän teki sijaistuksia kouluissa ja seurakunnalla. Nuorisotyöntekijän tehtävätkin tulivat tutuiksi. Opiskeluaikaan hän kävi muun muassa Raamatun peruskurssin. Sairaanhoitajaksi opiskellessaan häntä kiinnosti psykiatrinen puoli.

– Mutta diakonissaksi päädyin opiskelemaan, kun ykköspolkuni eivät auenneet, hän muistelee.

Millainen diakonissan työn luonne sitten on? Siihen ei ole yksittäistä vastausta, sillä työ on monitahoista ja sirpaleista puite- ja asiakastyötä, jossa tehdään myös sielunhoitoa. Asiakkaisiin ollaan yhteyksissä tapaamisin, puheluin ja verkkokontaktein.

– Tässä työssä ei välttämättä tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Päivän mittaan tulee yleensä liikutuksi monessa paikassa. Tärkeintä on muun muassa yhteiskunnan muutosten vuoksi nopea reagointi. Työkavereiden kanssa on pidettävä yhteyttä ja sovittava asioista.

Lisäksi on tultava toimeen yhteistyötahojen, kuten viranomaisten, järjestöjen ja rovastikunnallisten toimijoiden, kanssa. On suunniteltava ja hallittava useita erilaisia kokonaisuuksia.

Vaikka Hannele on ollut Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnalla diakonissana jo yhdeksän vuoden ajan, moni ei tiedä läheskään kaikkea hänen tekemästään työstä. Esimerkiksi sitä että ennen hän oli kirkkohallituksen diakoniakoulutuksen seurantaryhmässä, tai sitä, että nykyään hänen vastuualuettaan on suuronnettomuuksien tai muiden kriisitilanteiden henkiseen huoltoon valmistautuminen.

– Olen ollut myös alueellisen mielenterveysseuran puheenjohtajana ja Sotainvalidien veljesliiton paikallisosaston luottamustehtävässä, hän lopuksi naurahtaa.

Teksti: Virpi Kontinen