Piispa emeritus opettaa uskonelämän tukijaloista
Minun uskoni vai Isä meidän? Pitääkö uskossa pyristellä ja pinnistellä vai voiko luottaa yhteiseen uskoon?
Nykyaikana suhtatutuminen uskontoon on kaksijakoista. Yhtäältä ”uskontoallergia” leviää, toisaalta kiinnostus hengellisyyttä kohtaan kasvaa. Mitkä ovat luotettavia tapoja hengellisyyden vaalimiseen? Miten uskonelämää kannattaa hoitaa?
Piispa emeritus Seppo Häkkisen neliosainen luentosarja pureutuu näihin kysymyksiin. Luennot pidetään Kirkonmäen seurakuntatalossa kello 18 keskiviikkoisin 7. ja 21. lokakuuta sekä 4. ja 18. marraskuuta.
– Sarjan taustalla on yksilöllisyyden korostuminen myös hengellisessä elämässä. Siinä on paljon hyvää, mutta kääntöpuolena monesti koetellut tavat uskonelämän hoitamisessa jäävät taka-alalle. Niitä on helppo pitää aikansa eläneinä, kun ne eivät sovi ”minun uskooni”, Häkkinen kokee ja muistuttaa, että ensimmäisten kristittyjen kokemuksella ja opetuksella on paljon annettavaa myös meidän aikamme hengellisyyteen.
– Uskonelämäni ei ole koskaan pelkästään itseni varassa. Saan liittyä kirkon yhteiseen uskoon. Tämä on vapauttava kokemus aikamme suorituksia korostavassa ja itseensä käpertyvässä uskonnollisuudessa, Häkkinen sanoo.
Illoissa käsitellään uskonelämän neljää jalkaa: Raamattu, seurakuntayhteys, ehtoollinen ja rukous. Kutakin teemaa käsitellään eri iltoina erikseen, mutta yksittäiseen iltaan voi hyvin tulla, vaikkei osallistuisi sarjan muihin tilaisuuksiin.
