Keinutaan riippumatolla myrskyn silmässä
Kuuntelen tämän hetken mielimusiikkiani, tyylilajiltaan noisea, ”melua”, ”meteliä”. Se on raakaa rätinää, kovaa kolinaa, hurjia huutoja ja piinallista pörinää; musiikkia, vaikkei sitä aina ehkä musiikiksi tunnistakaan. Tottumaton korva kuulisi vain kaoottista kakofoniaa, mutta tämä kaaos on järjesteltyä, ei sattumanvaraisia ääniä taltioituna. Kauhealta kuulostavan äänikollaasin keskellä on harmonia, kuvio, polku, jota seurata, kauneus.
Näennäisestä kaaoksesta ei aina löydy merkitystä. Elämän myrskyissä on riepoteltavana ilman syytä. Kutsun sinut siksi lepäilemään riippumatolle kanssani myrskyn silmään. Tuuli puhaltaa 30 m/s. Tornado on muodostumassa taivaanrannassa. Puut repeytyvät irti maasta, talojen katot. Mutta sinulla ja minulla on rauha. Riippumatto on kiinni kahdessa puussa. Toinen puista on Suuri myrskyn tyynnyttäjä. Toinen kaikkea sitä, mikä juurruttaa sinut juuri nyt maailmaan. Oli se sitten läheiset, hyvä ruoka, seksi, palapelien teko tai kunnallispolitiikka. Tiedät vain: tässä on hyvä levätä.
