Nykyteknologian valjastaminen hyvään
Sanat ja käsitteet ovat voimakas vaikuttamisen väline. Jos tekoälyä ei johdeta eettisesti, siirtyy valta teknologiajäteille. Millainen rooli kirkolla tässä kehityksessä on?
Haastattelun 28.10. Polku-lehteen sekä pidempänä seurakunnan verkkosivuille antoi FT, Vaasan yliopiston InnoLabin vanhempi tutkija ja Jyväskylän yliopiston kognitiotieteen dosentti Jaana Leikas. Hän myös vieraili syyskuussa seurakunnan KaikkiNaiset-illassa puhumassa teemsta ”Näkymiä tekoälyyn ja etiikkaan tulevaisuuden hoivassa”.
On odotettavissa, että tekoälyn hyödyntäminen aiheuttaa laaja-alaisia yhteiskunnallisia muutoksia. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
– Kaikki tekoälyssä liittyy tavalla tai toisella tietoon. Kyky kerätä, säilyttää, välittää ja muokata tietoa ovat yhteiskunnan ydintekijöitä. Tiedonhallinta on myös aktiivista politiikkaa ja vallankäyttöä. Nyt elämme ajassa, jossa algoritmit ohjaavat yhä enemmän sitä, millaista tietoa luomme, mitä muistamme ja mitä unohdamme.
– Yksi seuraus tästä on luottamuksen rapautuminen tietoon, päättäjiin ja yhteiskuntaan. Vastauksia on enemmän kuin koskaan, mutta yhä vähemmän tiedon totuudenmukaisuuden hallintaa.
– Toinen seuraus on saavutettavuuteen liittyvä tiedollinen eli episteeminen eriarvoisuus. Kyky tunnistaa merkittävä tieto on nyky-yhteiskunnassa oleellinen taito, mutta vaatii asiantuntijuutta erottaa hölynpöly tosiasioista. Omiin silmiinkään ei enää ole luottamista: Deepfakes-syväväärennöksissämanipuloidaan ääni- ja videosisältöä ja tuotetaan realistisen tuntuisia feikkisisältöjä. Videolla voi saada julkisuuden henkilön sanomaan omalla äänellään perättömiä asioita. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo toteutuvat vain, jos kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada totuudenmukaista tietoa ja ymmärtää tekoälyn tuottamia vaihtoehtoja ja niiden seurauksia.
– Kaiken kaikkiaan oraaliseen kulttuuriin siirtyminen voidaan nähdä riskinä. Puhe on yleensä kirjoitettua tekstiä epätarkempaa. Välittyykö virtuaalikääntäjän tekemä tulkinta puheesta oikein esimerkiksi asiantuntijajärjestelmissä? Ja vielä: Rapauttaako oraaliseen kulttuuriin siirtyminen kirjoitustaitoa?
– Viimeiseksi nostaisin esiin taloudellisen eriarvoisuuden. Forbesin mukaan tekoäly voi lisätä taloudellista eriarvoisuutta, koska se hyödyttää suhteettomasti varakkaita yksilöitä ja yrityksiä.
Kenellä on tällä hetkellä eniten valtaa päättää siitä, millaiseksi tekoäly-yhteiskunta muodostuu?
– Valitettavasti valta lymyää tällä hetkellä isoilla teollisuusjäteillä, jotka voivat helposti muodostaa koneellisia semanttisia sensuureja ja esimerkiksi poistaa tiettyjä sanoja ja niiden taustalla olevia ajatuksia vaikkapa googlen hakutuloksista. Tällöin kielimallitlevittävät ja vahvistavat syrjiviä näkemyksiä ja ennakkoluuloja, eikä erilaisia vähemmistöjen näkökulmia oteta riittävästi huomioon.
Teknologiajäteillä on suhteettoman suuri vaikutusvalta yhteiskunnassa. Alustoja ylläpitävät yritykset tekevät arvovalintoja siitä, mitä sisältöä nostetaan esiin, mitä piilotetaan tai kielletään. Esimerkiksi Googlesta on siis tullut suosittelukone, jonka algoritmeillä on yhtiön määrittämät toimintaperiaatteet: Näkyvyyttä saavat ne, joilla on resursseja toimia Googlea miellyttävällä tavalla.
– Tästä avautuu uusi, länsimaisen demokratian perustaa horjuttava näköala viime kuukausien Yhdysvalloista: Vihapuhe, sukupuolten tasa-arvo, ilmastokriisi, monimuotoisuus ja kestävä kehitys ovat esimerkkejä sanoista, joita Yhdysvaltain hallinto vaatii tällä hetkellä poistamaan liittovaltion virastojen, tutkimuslaitosten ja verkkosivujen sisällöistä. Sensuroinnin taustalla on monimuotoisuusohjelmia vastustava asetus, jonka nojalla liittovaltion monimuotoisuuden, tasa-arvon ja inkluusion (Diversity, Equity, Inclusion DEI) edistämiseen tähtäävät hankkeet on laitettu jäihin, ja viranomaiset ovat pakotettuja karsimaan teksteistään kielletyksi julistettuja sanoja. Jo mainittujen lisäksi sanoja kuten tasa-arvo, epäoikeudenmukaisuus, vammaisuus, polarisaatio, syrjintä, etnisyys ja feminismi sensuroidaan.
– Tämän tulisi herättää meidät kysymään, käyttääkö Yhdysvaltain poliittinen johto digijättejä omien tavoitteidensa edistämiseen, vai ohjaavatko digijätit maailman mahtavimman valtion poliittista järjestelmää yhä syvemmin omien etujensa mukaisesti.
– Onneksi on valtioita, jotka huomioivat myös yhteiskuntakehityksen kehittäessään teknologioita. Japani esimerkiksi on luonut Society 5.0 -konseptin, jossa tekoälykehitys valjastetaan ymmärrykseen kansalaisten hyvästä elämästä. Euroopassa taas koetetaan sääntelyn turvin luoda rajoja tekoälykehitykselle. Valitettavasti vain tällä hetkellä suurin kehitystä ohjaava tekijä tuntuu olevan teknologisen kilpailukyvyn edistäminen.
– On erikoista, että Suomessa ei juurikaan käydä keskustelua esimerkiksi siitä, millä tavalla tekoäly tulee mahdollisesti vaikuttamaan vaaleissa. Käytetäänkö tekoälyä kansalaisosallistumisen lisäämiseen, disinformaation paljastamiseen ja oikeudenmukaisuuden kasvattamiseen vai äänestäjien harhaanjohtamiseen fabrikoitujen kampanjoiden ja disinformaation avulla, propagandan levittämiseen ja demokraattisen keskustelun vääristämiseen. Maailmalta näitä esimerkkejä jo löytyy.
Kuinka muutosta voisi ohjata eettisesti ja sosiaalisesti kestävään suuntaan?
– Pitkän aikavälin vaikutuksia on vaikea hahmottaa, ja helposti aliarvioimme muutoksen. UNESCO on todennut, että tekoälyn riskit johtuvat sekä teknologian pahantahtoisesta käytöstä että eriarvoisuuden ja kuilujen syvenemisestä. Keinoja ovat esimerkiksi tulevaisuuden ennakointi, tieteelliseen tutkimuksen nojaaminen ja kansalaisosallisuuden lisääminen tekoälyä koskevissa hallinnollisissa päätöksissä.
Turvallisilla vesillä ollaan niin kauan kuin sovellukset pyrkivät sujuvoittamaan arkeamme. Tämä onkin tekoälyn arvolupaus: saavuttaa sujuvampi arki ja infra.
Puhumme paljon tekoälyn riskeistä. Mikä eettinen riski jää tällä hetkellä liian vähälle huomiolle?
– Ehkä suurimpana riskinä näen sosiaalisen median tuottaman kupaantumisen, jossa algoritmit altistavat ihmiset pääasiassa omia näkemyksiään vahvistavalle tiedolle, sekä kaikukammiot, joissa samoja uskomuksia vahvistetaan jatkuvasti ilman merkittävää haastamista tai vastakkaisia näkemyksiä.
– Yksityiset tai jopa valtiolliset toimijat voivat edistää somessa laajojakin disinformaatiokampanjoita, ja botit luovat illuusion konsensuksesta. Tulee tunne, että kaikki ovat samaa mieltä kanssani. Huolestuttavia aiheita ovat esimerkiksi rasismi tai vaikkapa yhä kasvava naisviha. Tämä on pelottavaa etenkin nuorten kohdalla, joilla on tarve liittyä ja kuulua johonkin ja jotka hakevat vielä omaa identiteettiään.
– Toiseksi nostaisin riskin, ettei tekoälyä lopulta osata riittävästi hyödyntää arjessa ihmisten elämän laadun parantamisessa esimerkiksi turvallisuuden tai yksinäisyyden kysymyksissä. Jotta positiiviset vaikutukset saadaan hyödynnettyä, tarvitaan kansalaisten opastusta, tukiverkkoja ja esimerkiksi tekoälylukutaidon kasvattamista.
Entä mikä tekoälyyn liittyvä uhkakuva on mielestäsi liioiteltu?
– Kenties humanoidirobottien kehitys sai tekoälyajan alussa liikaa mystifiointia ja hypetystä. Robotti on kone, ihmisen luomus, vaikka se näyttäisi miltä.
Kuvitellaan Suomi vuonna 2040. Mistä tunnistamme, että olemme onnistuneet rakentamaan eettisesti kestävän tekoäly-yhteiskunnan?
– Tekeminen digitaalisessa maailmassa muuttuu koko ajan. Siksi 2040 utopiassa käydään jatkuvaa kansalaiset, kansalaisjärjestöt, tutkijat ja päättäjät yhdistävää keskustelua teknologian voimasta ja kehityksen toivottavasta suunnasta. Eettisesti kestävässä yhteiskunnassa tekoäly ei syrji ketään etnisen taustan, sukupuolen tai esimerkiksi tiedollisten kykyjen perusteella. Tekoälylukutaito on laajalti levinnyt.
Tekoäly on valjastettu hyvään, ja sen avulla voidaan ratkaista esimerkiksi terveydenhuollon haasteita ja ilmastokysymyksiä. Koska toisaalta teknologian käyttö tällä hetkellä myös syö energiaa, vettä ja raaka-aineita, tämäkin yhtälö on osattu ratkaista. Kansat ja yhteisöt ovat onnistuneet luomaan ja sitoutuneet noudattamaan kestävää sääntelyä tekoälyn käytölle.
Mitä sellaista tekoäly muuttaa ihmisessä ja ihmisten välisissä suhteissa, jota emme vielä oikein huomaa?
– Toistaiseksi se saa meidät kääntymään sisään päin, virtuaaliseen maailmaan. Olemme yhä enemmän vuorovaikutuksessa algoritmien kanssa sen sijaan, että keskustelisimme ihmisten kanssa. Tekoäly koukuttaa, sillä se voi satsata vuorovaikutussuhteiden luomiseen rajattomia resursseja. Ihmiset sen sijaan ovat rajallisia huomion ja kiltteydenosoituksissa.
– Forbes on todennut, että lisääntyvä riippuvuus tekoälyyn perustuvasta viestinnästä ja vuorovaikutuksesta voi johtaa empatian, sosiaalisten taitojen ja inhimillisten yhteyksien vähenemiseen. Myös tutkijat ovat alkaneet ymmärtää, että AI vaikuttaa käyttäytymiseemme ja siihen, miten näemme itsemme ja toisemme. On esimerkiksi paljon helpompi halveksua ja pilkata toista sosiaalisessa mediassa kuin kahvipöydässä. Tekoälyn yhä lisääntyvä läsnäolo arkielämässä voi tehdä samoin vielä suuremmalla mittakaavalla.
Vierailit syyskuussa KaikkiNaiset-illassa Mikkelin seurakuntakeskuksella. Kuinka seurakunnan tulisi suhtautua tekoälyyn ja sen käyttämiseen seurakuntatyössä?
– Tekoäly on seurakunnalle oiva työkalu siinä missä mille tahansa toimijalle. Se ei kuitenkaan ole inhimillisen kohtaamisen väline, eikä siksi voi koskaan olla seurakunnan ”työntekijä” siinä mielessä kuin ymmärrämme ihmisen rinnalla olemisen ja kanssakulkijan merkityksen.
On muistettava, että kristillisessä teologiassakin etiikka ei ole vain pahan kieltämistä vaan myös hyvän tunnistamista. Kirkolla on iso työsarka edistää keskustelua tekoälyn ohjaamisesta hyvän toteutumiseen ihmisten arjessa.
KaikkiNaiset-illassa keskustelitte tekoälyn etiikasta tulevaisuuden hoivassa. Minkä ajatuksen haluaisit nostaa esiin tästä teemasta?
– Etenkin hoivatyössä on käytävä jatkuvaa dialogia nousevien teknologioiden arvopohjasta. Mitä tavoitellaan? Mihin tekoäly meidät vapauttaa? Mitä se sujuvoittaa? Jos hoivatyöntekijän aikaa voidaan lisätä välittömään asiakastyöhön robotiikan avulla, mihin säästetty aika käytettäisiin? Jos tekoäly edistää terveyttämme, voimme elää pitkälti yli 100-vuotiaiksi. Mutta jos yksinäisyys jää edelleen jäljelle, mitä iloa siitä on? Tulevaisuuden hoivassa on siis perimmäisiä kysymyksiä, joita on edelleen vaikea ratkaista ainoastaan teknologian keinoin.
Olen kuitenkin hyvin toiveikas tekoälyn mahdollisuuksista hoivan edistäjänä. Tulevaisuuden koti on varustettu erilaisilla ympäristöään aistivilla älykkäillä sensoreilla. Sensorit ja niiden järjestelmät analysoivat terveystietoja, arvioivat riskejä, hälyttävät poikkeavuuksista ja mahdollistavat ajoissa tehtävät toimenpiteet. Tekoälyn avulla voidaan siis vaikuttaa ennakoivasti nykyistä huomattavasti paremmin terveyden, turvallisuuden ja elämänlaadun ylläpitämiseen ja parantamiseen.
Tekoäly itsessään ei ole eettinen tai epäeettinen, mutta perinteisen luterilaisen työmoraaliin kytkeytyvän käsityksen ihmisarvosta se haastaa. Tarvitseeko tekoälyaika mielestäsi uudenlaista puhetta ihmisarvosta?
– Ehdottomasti! Meidän tulisi jatkuvasti kysyä, mitä arvoja ja asioita tulee puolustaa. 1960-luvulta alkanut teknologiakehityksemme yhdistettynä luterilaiseen työmoraaliin on ollut kasvattamassa monen suomalaisen itsetuntoa, ja työpaikalla on myös sosiaalinen ja ihmisen persoonaan vaikuttava merkitys. Viime vuoden kielimallikehitys osoittaa, että myös stabiili keskiluokka on menettämässä työpaikkoja, ja perinteinen ihmisarvo on monien osalta murenemassa.
– Samalla tekoäly kuitenkin avaa uusia toimintamahdollisuuksia työelämässä ja syntyy ammatteja, joita ei aikaisemmin ole ollut. Siksi tarvitsemme arvoherkkää ja moninäkökulmaista yhteiskunnallista keskustelua työstä ja työn merkityksestä.
