Saarna motoristikirkossa 27.8.2025, Pitäjänkirkko
Psalmi 130:2: ”Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot korvasi rukoustani.”
Tervetuloa viettämään yhdessä motoristikirkkoa – täällä Mikkelissä jo toista kertaa. Kesä on väistymässä, ja syksy tekee tuloaan. Vielä on ajokilometrejä jäljellä. Me voimme Herran temppelissä kiittää kuluneesta ajokaudesta ja pyytää Korkeimman siunausta myös tuleville ajomatkoille. Tätä tarkoittaa psalmin sana: ”Herra, kuule minun ääneni.” Kuule minun rukoukseni.
Kypärät on riisuttu penkille ja pyörät odottavat pääoven edessä parkissa, valmiina soittamaan ”urkuja” Jumalan kunniaksi. Nyt on hyvä hetkeksi hiljentyä ja kääntyä Jumalan puoleen. Jokaisella meistä on mukana oman elämän tarina – sen ilot ja murheet. Joku voi tänään kantaa sydämessään raskastakin kuormaa, oman tai läheisen ihmisen kohdalla. Voi, jospa Herra kuulisi tänään minun ääneni.
Koko maailma tuntuu nyt levottomalta. Sodat Euroopassa ja muualla maailmassa, väkivallan varjo, vahvempien halu ottaa tilaa, ja heikommat jäävät turvattomiksi. Niin monia huolestuttaa tulevaisuus. Onko minun, lasteni ja lastenlasteni elämä turvassa? Kuuleeko Herra tämän maailman heikkojen ja sorrettujen huokaukset, tarkkaavatko Hänen korvansa kärsivien rukousta?
Ihmisen elämä on hauras.
Motoristi tietää, miltä tuntuu kesätuulen hyväily kypärän läpi, auringonlasku Saimaan rannalla, taukopaikan kahvi, joka maistuu aina parhaalta ajon jälkeen – ja ystävien kohtaaminen. Motoristi tietää myös, ettei tie ole aina helppo. Jokainen tienvarren risti muistuttaa meitä siitä, että ihmisen elämä on hauras. Moni kantaa tänään muistoja ystävistä, jotka eivät enää aja kanssamme. Ja ehkä jokainen meistä on joskus kokenut liikenteessä sen yllättävän ja pysäyttävän pelon – että kaikki voi muuttua hetkessä.
Ihmisen elämä on hauras.
Ja silti: Kristus on luvannut kulkea kanssamme. Hän ei ole luvannut sileää tietä, vaan sen, että Hän on mukana. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Hän ei kulje vain täällä kirkossa, vaan jokaisella matkalla, jokaisessa pelossa ja jokaisessa toivon pilkahduksessa. Hänen armonsa on suurempi kuin meidän virheemme, suurempi kuin maailman kaaos, suurempi kuin kuolema. Se on hyvä uutinen – evankeliumi – joka kantaa meitä silloinkin, kun emme itse jaksa.
Motoristi tietää myös, mitä on lähimmäisenrakkaus arjessa ja toisesta huolehtiminen. Ajaminen ei ole vain harrastus. Se on yhteisöä, tieveljeyttä ja -sisaruutta. Tien päällä ystävyys punnitaan. Katse liikennevaloissa, kädenheilautus, pysähdys auttamaan, kun joku on jäänyt tielle – ne ovat meidän hiljaisia rukouksiamme. Sitä on Kristuksen opetusten todeksi eläminen arjessa.
Tänään Herra kuulee rukouksemme ja kallistaa korvansa meidän puoleemme. Saamme rukoilla syntejämme anteeksi yhteen ääneen rukouksen 706 sanoin ja tulla turvallisin mielin, puhtain sydämin Herran pyhälle ehtoolliselle.
”Oi sinä kaikkein armollisin,
ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.
Armahda minua, vaivaista syntistä,
ja katso puoleeni laupeutesi silmin,
niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut,
ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa
ja ryöväriin ristinpuulla.
Anna minulle pyhä armosi,
että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni,
niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin
ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi
taivaassa iankaikkisesti. Aamen.”
