Saarna helatorstaina 9.5. 2024 Mikkelin tuomiokirkossa
Luuk. 24:46–53, Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”
Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa.
Hyvää helatorstaita jokaiselle ja oikein hyvää Eurooppa päivää meille kaikille.
Meidän suomalaisten henkinen ja kulttuurinen koti on syvällä läntisessä perinnössä. Tuolta vasemmanpuoleisesta lasimaalauksesta Wiipurin hiippakunnan Paavali Juusten ja Turun piispa Mikael Agricola katselevat meitä. Molemmat miehet opiskelivat Wittenbergin yliopistossa Martti Lutherin ja Philip Melanchtonin oppilaina. Antiikin kreikan hellenismissä, Rooman valtakunnan ja nykyisen Euroopan unionin kulttuuriperinnössä on myös meidän suomalaisten henkiset juuret ja ravinto.
Helatorstai on se kirkkopyhä, joka pyhäpäivän nimenä herättää ehkä eniten pohdintaa suomalaisten parissa. Olin viime viikolla maittavalla lounaalla eräässä mikkeliläisessä ravintolassa ja en voinut olla kuulematta, kuinka naapuripöydässä kolmekymppiset ruokailijat arvuuttelivat keskenään, että miksi sitä helatorstaita oikein vietetään. Parhaat arvaukset vaihtelivat helluntaiheilan metsästyksestä johonkin helakan punaisen kirkollisen väriaineen valmistukseen. Maltoin mieleni olla pitämättä pientä aikuisrippikouluhetkeä ja olla huutelematta viereisiin pöytiin.
Vielä 1800- luvulla helatorstai oli myös suomalaisessa yhteiskunnassa yksi vuoden tärkeimmistä kirkkopyhistä. Ruotsin kielestä johdettu nimi hel eli pyhä torstai oli suuri juhlapäivä. Sen juuret tulevat kaukaa pakanalliselta ajalta, eli ennen kristinuskon saapumista Suomeen.
Maatalousyhteiskunnassa helatorstaina pelloilla ja kylissä oli isoja kirkollisia kulkueita ja rukoushetkiä sadon ja toimeentulon puolesta tulevalle kesälle. Pyhää torstaita pidettiin niin pyhänä, että sanonnan mukaan tuona päivä ruohokin pidättäytyy kasvamasta.
Tänä keväänä yhteiskunnallista keskustelua Suomessa on värittänyt kova kädenvääntö ammattiyhdistysliikkeiden ja valtiovallan välisistä suhteista ja toimivallasta. On käyty keskustelua vallankäytöstä ja vallanjaosta eri toimijoiden kesken. On ehkä vähän unohtunut jo, että juuri helatorstai on ollut se kirkkopyhä loppiaisen ohella, joka aiemmin on ollut tämän saman keskustelun ytimessä.
Helatorstai kirkkopyhänä on kuin huutava huutomerkki luterilaisen kirkon yhteiskunnallisen aseman muutoksesta ja ympäröivän yhteiskunnan jatkuvasta liikkeestä.
Vuosina 1973-1991 työmarkkinajärjestöjen ja myös presidentti Kekkosen vaikutuksesta helatorstaita vietettiin edellisenä lauantaina ja sitä kutsuttiin silloin Kristuksen taivaaseen astumisen pyhäksi. Taustalla oli ollut suomalaisen työelämän muutos kuusipäiväisestä työviikosta viisi päiväiseksi.
Työmarkkinajärjestöt olivat tehneet tästä esityksen niin piispainkokoukselle kuin kirkolliskokoukselle, jotka kovan vaikuttamisen alla olivat taipuneet tähän pääosin muusta kristikunnasta täysin poikkeavaan järjestelyyn. Valtiovallan yhtenä perusteluna oli, että kirkkopyhät ovat ikään kuin yhteiskunnalta ja työmarkkinajärjestöiltä vain kirkolla lainassa.
Vuonna 1982 kirkolliskokous voimaantui sen verran, että esitti niin helatorstain kuin loppiaisen palauttamista niiden alkuperäiselle paikalleen. Yhteiskunnassa katsottiin olevan muita ja syvempiä arvoja kuin työmarkkinat ja talous.
Helatorstai palautettiin alkuperäiselle paikalleen presidentti Mauno Koiviston aikana. Pieni selkkaus syntyi siitä, että lain valmistelija eli silloinen opetusministeri Gustaffson oli jättänyt lain voimaantulon aikataulun esitykseen auki. Presidentti käytti valtaansa ja siirsi sitä viidellä vuodella vuoden 1992 alkuun. Huomion arvoinen sattuma lienee myös se, että presidentti Koiviston hautajaisia vietettiin helatorstaina 2017.
Vielä vuonna 2013 työmarkkinajärjestöt ehdottivat jälleen helatorstain siirtämistä lauantaille. Arkkipiispa Kari Mäkinen torjui tämän voimakkaasti. ”Elämässä on muutakin ja syvempää kuin työn tuottavuus tai työntekijöiden lomajärjestelyt.” arkkipiispaa lainatakseni.
Kysymys vallasta ja vallanjaosta koskettaa myös kirkkoa osana suomalaista yhteiskuntaa.
Helatorstai on aina ollut nimensä mukaisesti kristikunnassa torstaina, koska silloin tulee kuluneeksi 40 päivää siitä sunnuntaista, eli pääsiäisestä, jolloin Kristus nousi kuolleista. Luku 40 on merkityksellinen Raamatun kielikuvissa. Neljäkymmentä vuotta Israelin kansa vaelsi syntiensä tähden erämaassa ennen pääsyä luvattuun maahan. Neljäkymmentä päivää Kristus paastosi erämaassa ennen aloittamistaan sitä tehtävää, johon Isä Jumala oli hänet lähettänyt tänne maailmaan. Tänään on kulunut kirkkovuodessamme juuri 40 päivää Kristuksen ylösnousemuksen sunnuntaista. Tänään hän on noussut Isänsä luokse taivaan valtakuntaan ja antanut meille hänen opetuslapsinaan tehtävän tässä maailmassa.
Tämän päivän evankeliumitekstissä kuvataan jäähyväisiä Kristuksen ja opetuslasten kanssa. Heidän silmiensä edessä hänet otetaan Jumalan luokse taivaan valtakuntaan eivätkä he enää näe häntä ihmisen hahmossa, eivät voi puhua hänen kanssaan tai koskettaa häntä. Luulisi, että opetuslapset olisivat helatorstaina surun ja kaipauksen murtamina. Mutta evankeliumitekstissä sanotaan heidän olleen riemua täynnä, tai kuten murteessa ilmaistaan – intopiukeena. Mitä ihmettä!
Meidän kokemuksemme jäähyväisistä voivat olla niin erilaisia. On jäähyväiset, kun lapsi muuttaa pois kotoa omilleen. Vaikka tietää, että tavataan, niin se voi olla hyvin haikea kokemus. Erilaisia olivat myös ne jäähyväiset, kun oma poika tai aviomies lähtee rintamalle puolustamaan kotia ja isänmaata. Niin kuin tapahtui Suomen kohtalon vuosina ja tänä päivänä urhealle Ukrainan kansalle. Ne ovat järisyttävän surullisia jäähyväisiä, ei tiedetä, että tavataanko enää. Surullisia ovat myös jäähyväiset rakkaan ihmisen arkun äärellä.
Helatorstaina, Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä, opetuslasten silmät ja ymmärrys aukenivat. He käsittivät kaiken mitä oli tapahtunut ja kuka heidän kanssaan hetken ihmisenä ja opettajana elänyt Jeesus oli ja on. Hänessä olivat toteutuneet kaikki Vanhan testamentin profetiat messiaasta ja pelastajasta. Jeesuksen kautta ihmisille oli avautunut aivan uudenlainen elävä mahdollisuus olla sovussa ja yhteydessä Jumalan kanssa.
Opetuslapset ymmärsivät, että Kristus oli tuonut maailmaan todellisen armon ja syntien anteeksisaamisen lahjan. Ja mikä tärkeintä, hän oli tuonut meille kaikille lupauksen iankaikkisesta elämästä. Myös sinulle, joka olet ehkä äskettäin joutunut hyvästelemään rakkaan ihmisen arkun äärellä tämä antaa toivoa. Kaikki ei päätykään kuolemaan, vaan me saamme nähdä toinen toisemme kerran Jumalan luona taivaan valtakunnassa.
Vaikka opetuslapset näkivät Kristuksen erkaantuvan näkyvä hahmona pois heidän luotaan, niin nyt todella tiesivät ja uskoivat hänen todella olevan elävän Jumalan Poika, Jumala itse heidän lähellään ja heidän kanssaan. Tämä antoi heille riemua ja rohkeutta mennä Jeesuksen käskyn mukaisesti kaikkialla maailmaan kertomaan ilosanomaa, evankeliumia, Kristuksesta. Jäähyväisten keskellä opetuslasten mieli ja sydän täyttyi siitä varmuudesta, että Kristus ei jätä meitä yksin tähän maailmaan. Hän on elävänä Jumalana meidän kanssamme rukouksessa ja Herran pyhässä ehtoollisessa läsnä leivässä ja viinissä.
Tämän on ilon ja riemun päivä. Kristus itse on Isän Jumalan luona taivaan valtakunnassa ja kerran me saamme olla siellä hänen kanssaan ja hänen lähellään.
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: ” Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
