Katoavat ja katoamattomat aarteet – saarna Mikkelin tuomiokirkossa 2.6.2024
Matt. 16:24–27
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”
S.O.S.: Pelastakaa sielumme
Saarnavirsi ”Joutukaa sielut on aikamme kallis” ja evankeliumiteksti elämänsä kadottamisesta asettavat meidät perimmäisten kysymysten äärelle. Mikä on ihmisen elämä, elämän ihme täällä maailmankaikkeudessa ja mikä on ihmisen sielu? Mikä toisi sielullemme pelastuksen?
Kun Titanic-alus törmäsi 15.4.1912 jäävuoreen, laivan sähköttäjä käytti uutta S.O.S.-kutsua, joka oli otettu kansainväliseen meriliikenteeseen vain neljä vuotta aiemmin. Abba-yhtye teki myös yhden hiteistään tuosta lyhenteestä vuonna 1975. Tuossa ruotsalaisten S.O.S.-kutsussa taisi tosin olla sanoituksen perusteella enemmän juhannusheilan etsinnästä.
S.O.S.-lyhenne pitää sisällään voimakkaan ilmauksen. Se tulee lauseesta ”Save our souls”, eli ”pelastakaa sielumme.” Ei siis ”pelastakaa ruumiimme” tai ”pelastakaa henkemme”, vaan ”pelastakaa sielumme.”
Ruumis, henki ja sielu
Päivän evankeliumiteksti asettaa meidät pohtimaan mikä on ruumis, mikä on henki ja mikä on sielu? Mikä on katoamaton aarre eli ihmisen sielu ja miten se eroaa ruumiista ja hengestä? Teksti asettaa meidät pohtimaan ihmiskuntaa aina askarruttaneita kysymyksiä: mitä aine loppujen lopuksi on täällä maailmankaikkeudessa, se mistä ihmisruumis koostuu. Mitä on elämä kaikissa sen ilmenemismuodoissa? Mikä on Jeesuksen korkealle korottama sielu ihmisessä?
Aineen olemassaolo ja sen perimmäinen koostumus maailmankaikkeudessa on meille arvoitus. Vaikka tunnemme hyvin nykyisen alkuainetaulukon ja osaamme nimetä nimeltä paljon atomeitakin pienempiä hiukkasia, on ihmeteltävää, mitä ruumis ja kaikki aine lopulta ovat. Onko se energiaa, aaltoliikettä ja painavatko sen pienimmät hiukkaset mitään? Kun pysähtyy pohtimaan, niin kaikkein itsestään selvimmätkin asiat näyttäytyvät salaisuuksina.
Elämän ihme
Toinen ihmettelyn kohde on aineen eli ruumiin elämä kaikissa sen ihmeellisissä muodoissa. Mitä loppujen lopuksi on se mekanismi ja tapahtumasarja, joka saa nämä alkuaineet elämään? Aivan yksisoluisesta elämästä kasveihin ja nisäkkäisiin asti. Missä vaiheessa materiaan, kaikkiin pienimpiin aineen hiukkasiin, on tullut se informaatio – data – joka saa aineen esiintymään elävänä ja lisääntymään?
Sielun kuolemattomuus
Päivän evankeliumitekstiin liittyen mielenkiintoisin kysymys on sielusta ja sen katoamattomuudesta. Ruumis eli aine katoaa, hajoaa ja muuttaa muotoaan aikojen saatossa. Elämää esiintyy eri muodoissa soluista kasveihin ja ihmiseen asti. Aineen elossa olemisen muoto päättyy ajallaan täällä maailmassa jokaisella elämänmuodolla omalla vuorollaan. Mutta mikä on ihmisen sielu?
S.O.S. – Save our souls. Joutukaa sielut on aikamme kallis. Jumalan Poika sanoo, että ihmisen sielu on katoamaton – iankaikkinen. Sielulla ei ole tiettyä paikkaa ihmisen ruumiissa.
Raamatun käsitys sielusta
Vanhoista kirkkokunnista on jo aikoja sitten irrottauduttu niistä Vanhan testamentin lähellä animismia olevista käsityksistä, että ihmisen sielu sijaitsi veressä. Nuo kohdat ovat 1. Moos. 9:4 ja 3. Moos. 17:11. Ne kieltävät verensyönnin, koska silloin arveltiin elämänvoiman eli sielun asuvan veressä. Tämä on esimerkki siitä, mihin yksittäisten Raamatun kohtien kirjaimellinen noudattaminen voi johtaa erilaisissa lahkoissa, kuten lasten verensiirroista kieltäytymisiin sairaalassa. Näitä yksittäisten raamatunlauseiden kirjaimellisesta noudattamisesta on monia muitakin varottavia esimerkkejä.
Matteuksen evankeliumin alkutekstissä käytetty kreikan kielen psykhe, ”sielu”, ei ole tarkasti käännettävissä suomeksi. Se voidaan kääntää kahdella eri tavalla asiayhteyden mukaan. Ensiksikin se voi kuvata elämää ja elämänvoimaa, joka poistuu ihmisestä kuoleman hetkellä. Toiseksi se voidaan kääntää kuvaamaan ruumiista erillistä minuutta, joka jatkaa olemassaoloaan ruumiin kuoleman jälkeen. Tämä on lähempänä sitä, mitä kristillisessä uskossa ymmärrämme sielulla ja iankaikkisella elämällä. Tämä ajattelutapa oli yleinen Uuden testamentin tekstien kirjoittamisen aikana niin juutalaisuudessa kuin varhaisessa kirkossa. Taustalla oli myös vahva Platonin filosofia ja opetus sielun kuolemattomuudesta. Sielu oli jotakin muuta kuin ruumis ja elämä. Se on kuolematon.
Jumalan kuva ihmisessä
Käsitys ihmisen sielun kuolemattomuudesta nousee jo 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksesta. Kertomuksessa ihminen kuvataan Jumalan kuvana. Maan tomusta hän meidät teki (siitä aineesta mitä on ympärillämme kaikkialla maailmankaikkeudessa) ja 1. Mooseksen kirjan 2:7 kohdassa kuvataan, että Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin elämän henkäyksen, sielun. Ihminen on tietoinen itsestään, kykenee erottamaan hyvän ja pahan, halutessaan tiedostamaan ja pohtimaan Luojaansa – Jumalaa. Ihminen on uskonnollinen olento.
Evankeliumin kehotus
Evankeliumiteksti kehottaa meitä tekemään parannusta omassa elämässämme. Katsomaan ja kohtaamaan sen, minkä tiedämme olevan väärin ja Jumalan tahdon vastaista. ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?”
Tänään Jeesus lohduttaa meitä, erityisesti rakkaitaan kaipaavia ja surevia, sillä ihmeellisellä lupauksella, että meissä Jumalan kuvina on jotain, mikä ei katoa eikä ole maan tomua. Meille Jeesukseen uskoville on annettu jälleennäkemisen lupaus kerran taivaanvaltakunnassa. Siellä ihminen saa olla aina lähellä Jumalaa, nähdä Hänet kasvoista kasvoihin, olla todellinen ja täydellinen Jumalan kuva.
