Kateus, kosto ja anteeksiantaminen – Joosefin tie
Saarna Pitäjänkirkossa 1.11.2026 / Jyrki Koivikko (Matt. 18:15–22 ja 1. Moos. 50:15–21)
”Emme enää me, vaan Kristus meissä”
Päivän evankeliumissa Jeesukselta kysytään, kuinka monta kertaa tulee antaa anteeksi. Peräti seitsemän kertaako, opetuslapset ihmettelevät? Jeesus vastaa: ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.” Jeesuksen vastaus hiljensi kuulijat.
Ensimmäisen Mooseksen kirja kertoo Joosefin elämästä: vihasta, kateudesta, kostosta ja anteeksiantamisen vaikeudesta.
Joosef kasvoi perheessä, jossa isä Jaakobin rakkaus ei jakautunut veljesten kesken tasaisesti. Vanhemmat veljet ahkeroivat pelloilla ja karjan kanssa kuuman auringon alla, kun pikkuveli Joosef sai usein iloita isänsä tuomista tuliaisista kaupunkimatkoiltaan. Katkeruutta syvensivät Joosefin unet, jotka hän selitti veljilleen tarkoittavan sitä, että eräänä päivänä he kaikki tulisivat kumartamaan häntä.
Kuinka monessa perheessä on kärsitty siitä, että vanhemmat tiedostaen tai tiedostamattaan ovat pitäneet jotakin lasta suosikkinaan? Siitä on maksettu kallista hintaa aina perinnönjakoon asti ja sen jälkeenkin. Kuinka moni yritys tai työyhteisö on kärsinyt siitä, että heikko tai osaamaton johtaja on kerännyt ympärilleen itseään myötäilevän hovin – muun työyhteisön ja tulosten kustannuksella?
Veljesten viha ja kateus yltyivät, kun nuori Joosef liihotteli jälleen heidän luokseen pellolle isänsä tuoma uusi puku päällään. He kävivät häneen käsiksi, hakkasivat hänet, riisuivat alastomaksi ja olivat lähellä tappaa. Vain Ruben-veli ehti estää henkirikoksen. Alaston ja runneltu Joosef pudotettiin tyhjään kaivoon – nuori ja kaunis elämä näytti tuhoon tuomitulta.
Kuinka moni nuori ja aikuinen kokee tänään olevansa oman elämänsä kaivon pohjalla, yksin ja nöyryytettynä? Kuinka moni on vailla työtä ja vailla luottamusta tulevaisuuteen, vailla perhettä tai läheistä ihmistä? Kuinka monelle tulevaisuus näyttäytyy synkkänä ja lohduttomana – kuin kaivon pohjalla istuisi?
Veljeksistä Juuda keksi, että Joosef myytäisiin Egyptiin orjaksi ja näin päästäisiin hänestä lopullisesti eroon. Isälle valehdeltiin, että peto oli tappanut pojan. Jäljelle oli jäänyt vain raadeltu ja verinen uusi puku. Isän sydän murtui, eikä suru hellittänyt vuosien kuluessa. Omatunto ja syyllisyys nakersivat myös veljiä niin kuin syöpä päivin ja öin. Teosta ei puhuttu, siitä vaiettiin.
Kuinka moni kantaa sydämessään vuosien ja jopa vuosikymmenten ajan väärien tekojen ja valintojen raskasta taakkaa – asioita, joista ei puhuta eikä saada sovituksi?
Jumalan armosta Joosef menestyi Egyptissä ja eteni faaraon virkamiehen Potifarin taloudenhoitajaksi. Talon emäntä vihassaan ja himossaan pian lavasti Joosefin syylliseksi. Ulkomaalaisena ja vailla oikeudellista asemaa Joosef joutui syyttömänä vankilaan.
Kuinka moni ulkomaalainen, pakolainen tai paperiton tekee työtä pelon alla ja tulee taloudellisesti hyväksikäytetyksi tai petetyksi -ämpärin kanssa metsässä, ravintolan takahuoneessa tai ratin takana?
Vankilassa Jumala pitää Joosefista huolta. Hän oli saanut erityisen kyvyn tulkita ihmisten unia. Faarao oli tuskissaan nähtyään unen, jossa Niilin virrasta nousi ensin seitsemän lihavaa lehmää ja niiden jälkeen seitsemän laihaa lehmää. Laihat lehmät söivät lihavat, mutta eivät siitä muuttuneet sen paremmiksi. Joosef haettiin vankilasta, ja hän selitti unien tarkoittavan seitsemää hyvää satovuotta ja niitä seuraavaa seitsemää katovuotta. Tämä miellytti faaraota, joka käski varautumaan katovuosiin hyvissä ajoin. Joosefista tuli koko valtakunnan toiseksi mahtavin mies heti faaraon jälkeen.
Joosef perusti perheen, ja esikoiselleen hän antoi nimeksi Manasse. Nimi on hereaa ja tarkoittaa ’hän auttaa minut unohtamaan’. Oman perheen ja oman lapsen kautta Joosef koki voivansa aloittaa uudelleen ja unohtaa lapsuutensa kärsimykset.
Kuinka moni kaltoin kohdeltu lapsi tai nuori toivoo voivansa joskus perustaa oman perheen ja tehdä asiat toisin ja paremmin? On elämän lahjaa, että vanhempiensa tai läheistensä virheitä ei tarvitse toistaa omassa elämässään.
Jaakobin ja hänen perheensä kotiseudulle tuli ankara nälänhätä. Isä lähetti poikansa ostamaan viljaa Egyptistä. Kun Joosef näki palatsistaan veljensä, jotka olivat saapuneet viljaa ostamaan, hän tunnisti heidät: edessään olivat samat veljet, jotka olivat pahoinpidelleet hänet ja myyneet hänet orjaksi vuosia aiemmin. Viha ja kostonhalu ravistelivat Joosefia.
Kuinka moni suunnittelee tai haaveilee kostosta väärintekijöilleen sosiaalisessa mediassa tai oikeassa elämässä. Kun vain pääsisin iskemään takaisin korkojen kanssa, silloin oma olo helpottuisi. Tai niin sitä luulisi.
Joosef ei kertonut kuka hän oli. Yllättäen hän kutsui veljensä palatsiinsa aterialle. Veljiä pelotti, mitä tuo mahtava mies heistä halusi. Aterialla Joosefin täytyi välillä poistua viereiseen huoneeseen itkemään ja palata sitten pöytään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Raamatussa kerrotaan, että he joivat itsensä humalaan.
Kuinka monelle suomalaiselle perheelle on tuttua, että vaikeisiin ja puhumattomiin asioihin etsitään päihteistä helpotusta ja apua- sitä saamatta?
Joosef hautoi yhä kostoa. Aamulla hän keksi syyttää veljiään varkaudesta. Nuorinta veljeä Benjaminia vaadittiin nyt hyvitykseksi väitetystä varkaudesta orjaksi Egyptiin. Joosef antoi kostonhalunsa ohjata tekojaan.
Veljet kauhistuivat. Entä jos heidän nuoruutensa synnin lisäksi isä Jaakob menettäisi vielä nuorimmankin poikansa Benjaminin? He palasivat Joosefin luo ja tarjoutuivat itse orjiksi Egyptiin, jos vain Benjamin saisi palata vanhan isänsä luo.
Silloin Joosefin sydämessä liikahti jotakin. Hän ei enää kyennyt salaamaan, kuka oli. Hän huudahti: ”Minä olen veljenne Joosef, jonka te myitte orjaksi Egyptiin!”
JÄRKYTYS valtasi koko huoneen. Veljekset eivät voineet uskoa korviaan eivätkä silmiään. Nyt he todella pelkäsivät.
Mutta Joosef puhkesi itkuun ja halasi jokaista veljeään. Hän sanoi: ”Tulkaa lähemmäksi, älkää pelätkö.” Joosef sanoi ymmärtävänsä, että Jumala oli johdattanut hänet Egyptiin pelastaakseen kansansa nälältä ja kuolemalta. He kaikki itkivät ja halasivat toisiaan. Anteeksi pyydettiin ja anteeksi annettiin. Vuosikymmenien tuska helpotti puolin ja toisin.
Jumala puhui myös isä Jaakobille: ”Älä pelkää lähteä perheesi kanssa poikasi Joosefin luo Egyptiin. Minä pidän sinusta huolta ja teen sinun jälkeläisistäsi suuren kansan.”
Jumalan tahto ja armon lahja tuli vuosisatoja myöhemmin todeksi siinä, että Joosefin veljen Juudan heimoon syntyi Messias, Vapahtajamme Kristus.
Tänään elävä Kristus kutsuu meitä armon aterialle.
Hän kutsuu meitä, koska me tarvitsemme anteeksiantoa ja armoa. Ristillä Kristus kantoi meidän syntimme ja avasi meille tien sovintoon Jumalan ja toistemme kanssa. Hän on valmis armahtamaan meitä, ei seitsemän vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.
