Juhlapuhe 5.12.2025 Kalevankaan koulun itsenäisyyspäivän juhlassa
Hyvää itsenäisyyspäivää, Kalevankaan koulun väki!
Itsenäisyys on kallisarvoinen asia. Meillä on vapaus puhua omaa äidinkieltämme, opiskella, tehdä työtä omien kykyjemme mukaan ja äänestää vapaasti vaaleissa – ja voimme Suomessa luottaa siihen, että vaalit ovat rehellisiä. Me voimme myös arvostella poliitikkoja ja vallanpitäjiä ilman pelkoa kostosta. Mikään näistä arvokkaista asioista ei ole maailmassa itsestään selvää. Suomi on edelleen hyvä ja turvallinen maa elää ja olla.
Meidän vapaudestamme ja itsenäisyydestämme on maksettu kallis hinta. Täällä päämajakaupungissa Mikkelissä tuhoutui sodan aikana joka kolmas koti Neuvostoliiton pommituksissa. Monet kaupunkimme kouluista kärsivät suuria tuhoja: pommit osuivat Lyseon kouluun, joka vaurioitui pahoin. Torin varrella sijainnut puinen tyttölyseo, eli Urheilupuiston koulun edeltäjä, paloi maan tasalle. Kolmas koulu, Yhteiskoulu, eli nykyinen Päämajakoulu, tuhoutui lähes kokonaan. Palopommin suora osuma jätti jäljelle vain rakennuksen ulkoseinät.
Silloinen pieni, neljän miljoonan asukkaan Suomi maksoi vapaudestaan valtavan hinnan. Noin 100 000 pääosin nuorta miestä – ja myös naista – kaatui ja 200 000 haavoittui. Se oli kallis uhriveri vapauden puolesta. On hätkähdyttävää havaita, että nykyisen laajan Mikkelin kaupungin alueelle on haudattu yli tuhat sankarivainajaa. Se on kaksi kertaa tämän koulun väkimäärä – pelkästään omassa kaupungissamme. Sota kosketti lähes jokaista perhettä. Omassakin suvussani Ristiinassa samasta kodista kaatui kaksi pappani veljeä sekä nuori vävy, joka oli juuri tullut sukuun. Vain pappani, eli isäni isä, palasi kotiin jotenkuten järjissään ja hengissä.
Heidän tarinansa ei ole poikkeus – se on osa meidän kansamme yhteistä, monisukupolvista kertomusta. Yhteinen tarina ihmisistä, jotka puolustivat kotiaan ja läheisiään, jotta me saisimme elää vapaassa maassa. Niin monet antoivat sen kaikkein kalleimman: oman henkensä, uhriveren – meidän puolestamme.
Itsenäisyyspäivänä on tärkeää katsoa valoisasti eteenpäin, kohti tulevaisuutta. Teillä nuorilla on kaikki edessä ja avoinna: opiskelu, ammatti, ihastuminen ja rakastuminen, ehkä oman perheen perustaminen. Ihania ja iloisia asioita vapaassa maassa vapaille ihmisille.
On tärkeää muistaa, että me kaikki emme aloita elämää samoista lähtökohdista. Me synnymme erilaisiin tilanteisiin ja mahdollisuuksiin – joillakin tuki on lähellä, toisilla kauempana. Kukaan ei ole voinut valita perhettä, johon syntyy, tai olosuhteita, joissa kasvaa. Kaveria ei jätetä -viisaus muistuttaa meitä pitämään huolta toisistamme, näkemään hänet, joka jää syrjään, ja asettumaan aina heikomman asemaan. Se vahvistaa meitä ja tekee meistä kansakuntana vahvemman – hyvän maan elää.
Vapaus on oikeuksia, mutta se on myös vastuuta. Se on myös maanpuolustustyötä, että jokainen meistä yrittää tuoda esiin sen parhaan version itsestään, jokainen kykyjensä mukaan.
Maanpuolustustyötä on opiskella ja yrittää parhaansa, huolehtia omasta kunnostaan ja terveydestään, kohdella toisia hyvin sekä pitää yllä ystävyyksiä ja hyviä ihmissuhteita.
Kun rakennatte omaa tulevaisuuttanne, rakennatte samalla Suomen tulevaisuutta. Jokainen ystävällinen teko jättää hyvän jäljen.
Haluan rohkaista teitä: katsokaa eteenpäin avoimin mielin. Uskokaa itseenne. Unelmoikaa suuria, mutta kulkekaa kohti niitä askel kerrallaan. Ja ennen kaikkea – pitäkää huolta toisistanne. Vahva maa syntyy vahvoista ihmisistä, ja vahvat ihmiset syntyvät yhteisestä tuesta ja välittämisestä.
Arvoisa juhlaväki, hyvät nuoret, olkaamme kiitollisia heille, jotka pitivät tämän maan pystyssä silloin, kun se oli vaikeinta. Tehdään työtä sen eteen, että tulevatkin sukupolvet saavat kasvaa vapaassa, turvallisessa ja toiveikkaassa Suomessa.
Olette juhlan kunniaksi pukeutuneet tänään hienosti. Itsenäinen Suomi on sen arvoinen.
Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille.
