Häikäisevä kesä
Auringonvalo kimmeltää vedenpinnassa, tekee kesäyöt kuin päivänpaisteeksi ja häikäisee iltapäivisin kaupungin varjottomilla kaduilla tai laiturin nokassa. Kesä voi olla häikäisevän hyvää aikaa: pieniä juhlahetkiä tai pitkiä ja leppoisia päiviä, olemisen ihmettelyä tai touhua ja tekemistä. Jos olosi tai kesäsi ei ole kuitenkaan ollut kovin häikäisevä, voit pohtia, mitä kirkkaita ja valoa tuovia hetkiä olet kuitenkin kesäsi keskellä tähän mennessä tavoittanut. Toivottavasti tavoitat jotakin hyvän kokemista tai edes aavistuksen siitä.
Voit myös kääntää ajatuksesi häneen, jolta kaikki hyvä on lähtöisin. Ajatella Jumalaa. Häntä ja hänen merkitystään elämässäsi. Onko hän mukaan siinä? Vai jossakin taustalla tai ihan perusturvana? Vai häilyvänä ja kaukaisena kangastuksena? Häikäiseekö silloin, kun ajattelet Jumalaa? Onko hän ajatustemme ulottuvissa vai jossakin siellä, mitä ei voi tavoittaa?
Kristus kirkastaa, eli tekee selkeämmäksi. Kun Jumalaa ei voi ihan tavoittaa, voi hänet kohdata Jeesuksessa, joka tuli ihmiseksi. Ihmiseksi, joka itki ja nauroi, iloitsi ja kärsi, syntyi ja kuoli. Oli ihminen. Ja jos Jeesus on ollut ihmisenä lähestyttävä ja elävä, eikö se kerro siitä, että Jumalakin on? Jeesuksen Kristuksen voimme kohdata myös jokaisessa kanssaihmisessä, jokaisessa Jumalan kuvaksi luodussa. Nähdä lähimmäisessä Kristuksen kasvot. Onhan niin, että missä on ihminen, siellä Hän asuu, sinussa ja minussa. Ja siellä, missä Hän on, on aina pilkahdus valoa ja toivoa.
Jeesus lupaa, että Jumala antaa meille kaikille jotakin hyvää: ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.” (Matt. 5: 45)
Ja kun lyhenevät kesäyöt pikkuhiljaa hämärtyvät, on hyvä muistaa, että toivo häikäisee, jos on tarpeeksi pimeää.
