Olen täydellinen
Onko täydellisyyden tavoittelu hyvästä vai pahasta? Toisinaan se on ihmistä eteenpäin ajava voima, toisaalta liika täydellisyyden tavoittelu tuntuu suoranaiselta pöyhkeydeltä. Onhan jokseenkin narsistista luulotella, että olisin täydellinen saati oma tuotokseni. Kerrotaan, että taitava itämaisen maton kutoja kutoo mattoonsa vähintään yhden virheen – mottonaan, että vain Jumala voi olla täydellinen.
Miten pinnallista ja onttoa onkaan aikamme ruumiillista täydellisyyttä ja vaurautta tavoitteleva henki, joka sikiää kuntosalien hiestä ja sosiaalisen median tyhjyyden virrasta. Se on globaali unelma, joka edestä ihmiskunta uhraa niin paljon kurottaessaan kohti illuusioita ja harhakuvitelmia.
Voisiko Jeesuksen sanoja täydellisyydestä tulkita kehotuksena kasvaa aikuisuuteen: jättää elämästään turhakkeet pois, suuret luulot, vähintäänkin kovat sanat toinen toisistamme.
Vajavainen ihminen saa olla ja aina onkin, mutta turhuuden vangiksi ei kannata jäädä. Etenkin sosiaalisen median tunkioilla yleisen ihmiskunnan aikuistumisen soisi vähitellen koittavan.
