En olis uskonut
Vietämme vanhustenviikkoa. Nykyään ihmisistä ei saa tehdä oletuksia. Siksi ihmisen itsensä tulee saada määritellä itsensä, nuoreksi tai vanhaksi. Tosiasioille emme voi kuitenkaan mitään. Vaikka eläkeikä nousisi, loputtomiin emme voi olla samassa tehtävässä. Itsekään en enää ole nuori, enkä aina voi suositella itseäni edes siihen, mikä tuntuu tärkeältä.
En aina edes ymmärrä, missä elämässä mennään.
Uskon kanssa on samoin. En haluaisi määritellä toisesta, onko hän uskossa, uskomassa tai ihan vaan uskomaton. Iän myötä usko voi kuitenkin siirtyä tiettyyn suuntaan. Oman tekemisen sijaan armo on alkaa puhutella. Silloin ehdottomuus muuttuu varovaisuudeksi.
Jotain sinnepäin kirjoitti ristiinalainen runoilija Erkki Leminen:
”Jumala, kuljetat outoja teitä. Ymmärrän sinua yhä vähemmän, mutta tarvitsen entistä enemmän”.
