Asioita, joita olen oppinut silloin, kun on ollut aikaa pysähtyä
Elämä on usein hektistä. Monia asioita tuntuu tapahtuvan samanaikaisesti. Raamatussa sanotaan, että kaikelle on aikansa. Kun pysähdyn hiljaisuuden ja rukouksen äärelle, myös hiljaisuus ja rukous tuntuvat pysähtyvän minuun. Voin avautua kuulemaan jotakin sellaista, mitä ei voi kuulla korvien kautta. Minussa avautuvat uudet aistit, ajan jatkumot muuttuvat, taipuvat, ja asiat asettuvat toisenlaisiin mittasuhteisiin. Minun pienet asiani saavat edelleen olla tärkeitä minulle, mutta maailmankaikkeuden tekijän mittakaavassa arkiset huoleni ovat pieniä yksityiskohtia valtavassa kokonaisuudessa. Rukouksessa saavun rakkauden meren rantaan, huuhdon huoleni, jaan ne Jumalan kanssa. Joskus kipuni hälvenee, toisinaan Rakkaus vie minut syvemmälle siellä, missä sattuu, kunnes uskallan päästää irti.
Olen käsissäsi Jumala, niin kuin savi on valajansa kädessä. Tee minusta niin pieni, että voin olla sellainen kuin olen. Sinun edessäsi. Sinun maailmassasi. Aamen
