Kaveria ei jätetä
Kaveria ei jätetä, on meille tuttu ilmaisu, joka juontaa juurensa Suomen sodista. Se tulee myös vahvasti esille Jeesuksen oppien kautta lähimmäisen rakkaudesta ja rakkauden teoista (Joh 15:13) Maailma on muuttumassa ja toivon sijaan toivottomuus ja epäusko uhkaa vallata mielemme. Yksineläviä tai yksinäisiä ihmisiä on kasvavassa määrin. Ravitsemme uskoamme niin Sanan kuin rukouksenkin voimin, mutta niiden lisäksi vierellä kulkijan merkitys kasvaa entistä tärkeämmäksi. Toisen läheisyys tuo toivoa, toisen ihmisen kädestä on hyvä pitää kiinni. Jeesus on todennut: Minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa…..minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne (Matt 25:35). Tämä tulisi tällä hetkellä tulkita myös sanoin ”minä kuljin yksin ja sinä tulit rinnalleni luomaan toivoa”.
