Siirry sisältöön

Kirkkovaltuuston 13.10. kuulumiset

Kirkkovaltuuston kokouksessa keskusteltiin alueista, tiloista ja identiteetistä. Lähemäen myyminen etenee seurakunnan puolelta.

Kaksi kirkkoa kesäisessä maisemassa ilmasta kuvattuna.
Ristiinan ja Suomenniemen alueseurakunnat säilyvät omina alueseurakuntinaan. Vuokko Pietarilan vastaesitys voitti pohjaesityksen äänin 22-9.

Ristiinan ja Suomenniemen alueseurakunnat eivät yhdisty yhteiseksi alueseurakunnaksi, kuten kirkkoneuvosto syyskyyn kokouksessaan esitti, vaan säilyvät omina alueseurakuntinaan, joille tulee yhteinen aluekappalainen.

– Yhdistämistä on suunniteltu keväästä 2026 lähtien, jolloin Suomenniemen aluepappi siirtyi työskentelemään toiseen seurakuntaan. Toiveena on yhteistyön lisääminen vierekkäisillä alueilla, taustoitti alkuperäisesitystä kirkkoherra Arja Huuskonen.

Yhteistyötä alueilla on jo tehty, mutta Huuskosen mukaan esimerkiksi alueneuvostojen kokoaminen on koettu haasteelliseksi. Alkuperäisesityksen mukaan uuden, yhteisen alueseurakunnan alueneuvostossa olisi ollut jäseniä molemmilta alueilta, ja myös Suomenniemelle olisi nimetty oma pappi, joka vastaa alueella tehtävästä seurakuntatyöstä ja hengellisestä toiminnasta.

Aluekappalaisen hallinnollisiin tehtäviin kuuluvat muun muassa toimintasuunnitelmien ja toimintakertomusten tekeminen sekä alueneuvostojen kokoaminen ja kokoukset.

–  Alueiden henkilöstön määrä tai rakenne eivät tässä mallissa muutu, eivätkä seurakuntatyön tekemisen mahdollisuudet heikkene, muistutti Huuskonen esittelypuheessaan.

Kirkkoneuvostossa Vuokko Pietarila esitti alueseurakuntien säilymisestä itsenäisenä ja Marja Kuronen kannatti esitystä. Tukea vastaesitykselle tuli Heikki Karastilta ja Jukka Pentikäiseltä, mutta ehdotus hävisi äänin 9–4. Pietarila jatkoi hankkeen kritisointia kirkkovaltuuston kokouksessa.

– Tämä yhdistäminen on viranhaltijoiden ajama hanke, jolle seurakunnan piiristä ei nähdä tarvetta. Suomenniemeläiset ovat olleet tyrmistyneitä ja kauhusta kankeita, kommentoiPietarila kritisoiden prosessin nopeaa etenemistä.  

– Ei ole selvää syytä, miksi alueseurakunnat pitäisi yhdistää. Seurakunta ei saa selkeää säästöä, ja yhteistyötä on tehty aiemminkin. Ehdotus ei tuo alueille myöskään mitään hyötyä. Esitetyt yhteiset kokoukset menisivät vain ylipitkiksi, Pietarila totesi.

Pietarila kritisoi myös alueneuvostojen nimeämistä, jota hän piti ”salatieteenä” koko seurakunnan alueella. Hänen mukaansa alue on jo kokenut vähennyksiä ja toiminnan muutoksia muun muassa jumalanpalvelusten yhteydessä. Pelko oli, että heikennykset toimintaan jatkuvat ja itsenäinen identiteetti kapeutuu.

Vuokko Pietarila jätti vastaesityksen, että Ristiina ja Suomenniemi säilyvät omina alueseurakuntinaan, joilla on yhteinen aluekappalainen. Molemmilla alueilla on omat alueneuvostonsa, jotka voivat pitää myös yhteiskokouksia. Suomenniemelle nimetään oma aluepappi.

Taina Harmoinen, Liisa Pulliainen, Petri Pekonen ja Sari Rautiainen kannattivat puheenvuoroissaan Pietarilan vastaesitystä. Alueseurakuntien pitäminen erillään sai kannatusta myös Marja Kuroselta.

– Meidän pitää puhua yhteisistä asioista riittävästi myös hengellisessä toiminnassa. Näen tässä samoja ongelmia, mitä meillä on laajemminkin ollut toinen toisemme kuulemisessa. Alueseurakuntien identiteetti ei ole mikään pieni asia, Kuronen totesi.  

Jarno Strengell muistutti, että asia liittyy tärkeään arvokeskusteluun ja myös kaupungin toimintaan.

– Teemme päätöksiä 20 vuoden päähän. Haluammeko, että myös muilla alueilla kuin keskustassa on toimintaa? Mitä kauemmas lähdemme ihmisistä, sitä vähemmän meillä kohta on jäseniä. Haluammeko olla vain yksi iso saneeraaja, Strengell kysyi.

Monica Valjakka piti Syntiveljien puolesta puheen, joka muistutti varsinaisen esityksen mahdollisuuksista, vaikka huoli ja epävarmuus ovat ymmärrettäviä. Eija Peura huomautti myös, että päätöksiä ei voi tehdä tunne edellä vaan järjellä, talous ja vähenevä jäsenmääräkin huomioiden.

– Alueiden käsittely on kuin ruumiinosien käsittelyä, jossa pitäisi tehdä varoen. Seurakuntalaisten pitää kokea tulevansa kuulluiksi, jotta he voivat sitoutua toimintaan, Airi Tella muistutti.   

Pietarilan vastaesitys voitti äänin 22–9.

Lähemäen myymiselle vihreää valoa

Kirkkovaltuuston hyväksymässä kiinteistöstrategiassa Lähemäki on linjattu luovuttavaksi kohteeksi. Kaikki toiminnat on siirretty toisiin tiloihin neuvottelujen jälkeen.

Kaupassa on neuvoteltu Mikkelin kaupungin kanssa 233 333 euron kauppahinnalla. Kauppa toteutuu kiinteistöstrategian valitusasian ratkaisun ja päätösten saatua lainvoiman.

– Mediassa on noussut esiin virheellistä tietoa muun muassa siitä, että Lähemäen seurakuntatalo on kirkko, mitä se ei ole. Myös myyntimenettely on kirkkolain mukainen, eikä mitään kaupassa ole erityisesti salattu, talousjohtaja Tiina Snicker totesi alkuesittelyssään.

Pykälästä käytiin kiivasta keskustelua. Marita Hokkanen esitti, että asia jätetään pöydälle siksi aikaa, että valitus on käsitelty. Esitystä ei kannatettu.

Sari Rautiainen puolestaan esitti, että kiinteistöä ei myydä, jota Jarno Strengell kannatti ja esitti myös, että maa-alue ja kiinteistö laitetaan julkiseen tarjouskilpailuun, jotta tontti kiinteistöineen ja rakennusoikeuksineen ei menisi hänen mukaansa polkuhintaan. Strengellin vastaesitystä ei kannatettu.

– Etelä-Savossa ja pelkästään Mikkelissä on useita Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan ulkopuolisia seurakuntia, joilla on omia toimintaan tarkoitettuja kiinteistöjä ja joilla voisi olla tarvetta Lähemäen seurakuntatalolle. Lisäksi on investoijia, joilla on kiinnostusta kyseiseen maa-alueeseen, Strengell sanoi ja muistutti, että syksyllä 2026 rakennuksessa järjestettiin muun muassa Lähismessu ja Messimessu, joissa on ollut paikalla 150–200 henkilöä.

Teuvo V. Riikonen totesi, että todennäköisiä ostajia tällä hinnalla ei kiinteistölle tulisi, jolle Pirkko Valtola ja Minttu Tamski antoivat kannatusta.

Tapio Honkamaa, Minttu Tamski, Petri Pekonen ja Eeva-Riitta Hahtola pitivät alkuperäisehdotukselle kannatuspuheenvuorot muistuttaen, että pitää uskaltaa tehdä rohkeita ja uusia, tulevaan suuntaavia päätöksiä.

– Myynti on seurakunnalle hyväksi. Ostaja tekee tontilla, mitä haluaa, Honkamaa totesi.

Myös Eliisa Kotro kannatti Sari Rautiaisen esitystä, josta äänestettiin. Pohjaesitys kiinteistön myymisestä voitti äänin 23–6. Marita Hokkanen äänesti tyhjää. Eliisa Kotro, Sari Rautiainen ja Jarno Strengell jättivät eriävän mielipiteen.

Kirkollisveroprosentti säilyy

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan kirkollisveroprosentti säilyy tämän vuoden tasolla 1,45 prosentissa. Nykyinen veroprosentti vastaa strategista tavoitetta ja talousarviovalmistelun lähtökohtaa. Keskimääräinen kirkollisveroprosentti vuonna 2026 on 1,38.

Jarno Strengell teki esityksen vuoden 2027 veroprosentiksi 1,4 %. Sari Rautiainen kannatti esitystä. Äänestyksessä vastaehdotus hävisi alkuperäiselle äänin 29–2.

Hallittuja investointeja

Mikkelin tuomiokirkon suurremontin jäljiltä investoinnit on tarkoitus pitää tulevina vuosina maltillisina. Kirkkovaltuusto hyväksyi kirkkoneuvoston esittelemän suunnitelman, jossa oleellisina ja välttämättöminä pidettäviä investointeja tehdään lähinnä kirkkoihin ja muutamiin muihin tiloihin.

Vuoden 2027 investointeihin varataan 790 000 euroa. Listalta löytyvät tuomiokirkon lasimaalausten ja lyijylasi-ikkunoiden konservointi, tuomiokirkon kirkkotekstiilien uusiminen, Anttolan ja Puumalan kirkkojen äänentoistojärjestelmien uusiminen sekä Haukivuoren kirkon portaiden uusiminen. Lisäksi Harjun kappelin alttarialueesta tehdään esteetön.

Vuodelle 2028 esitetään 245 000 euron ja vuodelle 2029 30 000 euron investointimääräraha. Vuosille 2027–2028 on suunniteltu Puumalan kirkon vainajien säilytystilan kylmälaitteiden uusimista, Anttolan hautausmaan huoltorakennuksen toteutusta sekä Ruunaniemen leirikeskuksen ilmanvaihtojärjestelmän parannusta. Lisäksi vuonna 2028 uusitaan Anttolan seurakuntatalon ikkunat. Pitäjänkirkon urkujen määräaikaishuolto ja paisutuskaapin positiivipillistön rakentaminen sijoittuu vuoteen 2029.

Kirkkoneuvostossa esiin nousi Pitkäjärven saunan tontin tulevaisuus, jota myös valtuustossa käsiteltiin.

– Pitkäjärven sauna puretaan ja kiinteistön jatkokäytön mahdollisuuksia selvitetään ja suunnitellaan, ehkäpä ideointikilpailun avulla. Hankesuunnittelu ei ole investointi, mutta määräraha tulee käyttötalouteen, kertoi talousjohtaja Tiina Snicker.

Jarno Strengell pyysi tarkentamaan, kuinka suuri määräraha hankkeelle on varattu ja kuinka monelle vuodelle se on ajateltu. Snicker vastasi, että ensi vuoden puolella tehdään suunnitelma, jonka mukaan talousarvio tarkentuu.

Strengell esitti vastaesityksenä 2027–2028 talousarvioon ja investointisuunnitelmaan varattavan 450 000 euroa Pitkäjärven tontille, vanhan rantasaunan tilalle rakennettavaa uutta 150 neliön sauna- ja kokoontumistilaa varten. Vastaesitys ei saanut kannatusta.

Moni valtuutetuista esitti kiitoksensa siitä, että pitkään vellonut Pitkäjärven asia on yhteisellä päätöksellä kuitenkin etenemässä tuoreeseen valmisteluun. Petri Pekonen kiitti Eeva-Riitta Hahtolaa asian esillä pitämisestä edellisessä kirkkoneuvoston kokouksessa ja useita kertoja vuosien varrella.

– Kaikki on avoinna, ja tästä on hyvä jatkaa. Ei mennä ajatuksella, että sauna saunan tilalle, vaan voidaan ideoida muutakin, Pekonen kommentoi.

Marja Kuronen ja Janne Strengell toivoivat, että myös seurakuntalaiset voivat antaa mahdollisimman laajasti ideansa mietittäväksi. Marita Hokkanen peräänkuulutti jonkinlaista seurakuntalaisten kuulemistilaisuutta.

Äänestys kappalaisten virkojen lakkauttamisesta

Kappalaisten virat lakkautetaan niiden vapautuessa ja tilalle perustetaan seurakuntapastorin virkoja. Seurakunnassa täyttämättä oleva osa-aikainen I seurakuntapastorin virka muutetaan kokoaikaiseksi.

Eliisa Kotro esitti kuitenkin pykälän palauttamista uudelleen valmisteluun, jota Petri Pekonen sekä Eija Peura kannattivat korostaen sitä, että papeille pitää jättää mahdollisuus urapolkuun seurakunnassa. Pohjaesitys voitti äänin 22–9.

Muita asioita

1)  tuomiorovastin sihteeri siirtyy seurakuntatyön johtamislinjasta hautaus- ja tukipalvelujen johtamislinjaan, ja esihenkilönä toimii talous- ja palveluasiantuntija; 2) tuomiorovastin sihteerin virkanimike muutetaan palvelusihteeriksi; 3) II seurakuntapastorin esihenkilönä toimii kasvatuksen työalajohtaja; 4) kasvatuksen työalajohtajan virkanimike muutetaan johtavaksi kasvatuksen asiantuntijaksi; 5) VII kappalaisen, sairaalasielunhoitajien ja oppilaitospastorin esihenkilönä toimii II kappalainen (hallintokappalainen); 6) johtavan diakoniatyöntekijän esihenkilönä toimii kirkkoherra; 7) diakoniatyöntekijöiden esihenkilönä toimii johtava diakoniatyöntekijä; ja 8) viestintäsuunnittelijan ja viestintäassistentin esihenkilönä toimii viestinnän asiantuntija.