Unelmahommissa - Heidi Hasasen tie seurakuntanuoresta nuorisotyönohjaajaksi 

Moni etsii unelmiensa työpaikkaa vielä vahvassa keski-iässä, mutta Heidi Hasaselle se on ollut lapsesta saakka selvä: kirkon nuorisotyönohjaaja.  

− Olin lapsena paljon leireillä ja jossain kohdassa tajusin, että nämä ihmiset taitavat olla täällä töissä ja tällaistakin voi tehdä. Myös meihin nuoriin luotettiin ja otettiin mukaan toimintaan, Heidi kiittelee.  

Heidi kävi ABC-koulutuksen, jonka jälkeen hän lähti mukaan kerhonohjaaja- ja isostoimintaan. Hän vetikin eri paikoissa muun muassa liikka-, kokki- ja sählykerhoa sekä toimi isosen ja myöhemmin myös yövahdin tehtävissä lastenleireillä sekä rippileireillä. 

− Sain seurakunnasta luottamusta ja itsevarmuutta, mitä en ehkä koulumaailmassa kokenut. Se rohkaisi hakeutumaan Paukkulan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan koulutukseen, Heidi kertoo.  

− Minulle oli koko ajan selvää, että haluan jatkaa opintoja kirkon alalle. Diakista sain sosionomin ja kirkon nuorisotyönohjaajan pätevyyden, jota pääsin testaamaan harjoittelussa ja kesätöissä Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa. 

Virka omasta kasvattiseurakunnasta oli Heidille unelmien täyttymys. Tällä hetkellä Heidi työskentelee erityisesti alakouluikäisten kanssa, mutta myös nuorten kanssa pääsee esimerkiksi leireilemään. 

Hyvä nuorisotyönohjaaja kuuntelee ja hyväksyy 

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyössä Heidi on aina kokenut turvaa. Jokainen on otettu mukaan sellaisena, kuin on. Tätä perintöä hän haluaa olla jakamassa myös nuoremmalle polvelle.  

− Tässä työssä on paljon kiinni persoonasta, kuinka osataan kannustaa ja kannatella nuoria. Olen itse saanut tosi isoa rohkaisua seurakunnan työntekijöiltä. Heidän oppinsa ovat muokanneet myös sitä, miten koen ja näen Jumalan, Heidi sanoo.  

Nuorisotyön tiimissä on hyvä henki. Yhdessä pystytään keskustelemaan esimerkiksi siitä, kuka haluaisi tehdä mitäkin työtehtäviä. Työ on monipuolista, ja sen sisältöön pääsee itse vaikuttamaan.  

Itsensä Heidi näkee rauhallisena ja turvallisena aikuisena, joka pysähtyy nuoren äärelle.  

− En ole se äänekkäin ja tilaa vievin tyyppi. Läsnäolon taito onkin sellainen, mistä olen saanut kiitosta. Haluan antaa nuorille sen huomion, jonka he tarvitsevat. Jokainen on arvokas ja tärkeä sellaisena luotuna, kuin on, Heidi muistuttaa. 

Haasteita työhön tuovat välillä esimerkiksi ryhmätilanteissa tietynlainen levottomuus ja keskittymiskyvyn puute. Myös älylaitteet ja etenkin nuorten ajatus siitä, että koko ajan tulisi olla tavoitettavissa tuo välillä haastetta. Ryhmässä oleminen voi olla nuorille nykyisin haastavampaa kuin Heidin lapsuudessa. 

− Yritän sanoa nuorille leireillä, että tämä on se kohta, jossa voitte keskittyä näihin ihmisiin ympärillänne ja puhelimet voi hetkeksi yrittää unohtaa, Heidi sanoo. 

Ehkä näissä hetkissä syntyy kohtaamisia, jotka nostattavat seurakuntakipinän myös uusissa nuorissa. 

Teksti ja kuva: Krista Eskelinen