Maailman ihmeissä mukana – Marja Holmin matka lähetys- ja kansainvälisen työn ohjaajaksi 

Yhteistyötä, iloa ja ihmeitä. Näistä on seurakunnan kansainvälinen työ tehty.

Lähetystyö on vanhanaikaisten kauhukuvien mukaan kovakouraista käännytystä, mutta Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan lähetys- ja kansainvälisen työn ohjaaja Marja Holmin mukaan käsityksen saisi vihdoinkin nakata romukoppaan.

– Lähetystyö on toki sanomaa hyvästä Jumalasta, mutta myös käden ojentamista koulutuksen mahdollisuuksiin, ruokaturvaan ja kaikkeen siihen, mitä kokonaisvaltaiseen elämään vaaditaan, Holm kuvaa.

Yksi ihminen ei pysty auttamaan koko maailmaa, joten yhteistyötä tarvitaan.

– Joillekin lähetysjärjestöille on ominaisempaa keskittyä evankeliumiin ja joillekin kehitysyhteistyöhön, mutta kaikki palvelevat samaa tavoitetta.

Mikkelissä lähetyskannatus on ollut perinteisesti suurta. Monille lähetysjärjestöille löytyy kannattajansa. Monet seurakunnan nimikkolähetit ja -kohteet ovatkin pitkäikäisiä sitoumuksia, osa itsenäisten alueseurakuntien peruja. Poistuneiden sopimusten sijalle ovat lähetysjärjestöt itse ehdottaneet korvaavia kohteita.

Mikkelissä tuetaan muun muassa globaalia ilmastokehitystyötä, Bulgarian lapsi- ja nuorisotyötä, kuurojen koulutyötä Etiopiassa sekä raamatunkäännös- ja radiotyötä Intiassa ja Etiopiassa.

– Lähetyspiirit ovat voineet valita nimikkokohteensa hieman oman piirin historian, toisaalta tuttuuden kautta esimerkiksi lähetystyöntekijään.   

Järjestöpuheen sijaan Marja haluaisi korostaa sitä, miten hienoa ja suurta kannatus Mikkelissä on sekä vapaaehtoisten panostusta lähetystyön tukemiseen

– Tukipilarin ja lähetyspiirien vuosituotot pyörivät esimerkiksi 32 000 euron kieppeillä ja Haukivuoren kirppikseltäkin tulee 5000–7000 euroa. Ei tätä yksin tehdä.

Marja muistuttaakin, ettei lahjoittaminen aina tarkoita suurta rahallista summaa vaan kekseliäisyyttä ja halua tehdä yhdessä.

Vapaaehtoisten voima

Mikkelissä seurakunnan lähetystyöstä vastaa yksi vakituinen viranhaltija, mutta se on silti valtakunnan mittakaavassa panostus työalaan.

– Suomessa meitä globaalin kirkon asioista vastaavia viranhaltijoita on alle 60. Yleensä tehtävä kuuluu esimerkiksi diakoniatyöntekijälle jollakin prosentilla, Marja kertoo.

Marjalla on työparina diakoniapappi, lähetystyön asiantuntijateologi Ruut Hanhikorpi, jonka lisäksi yhteistyötä tehdään erityisesti aluekappalaisten kanssa paikallisten lähetyspyhien ja -tapahtumien tiimoilta. Läheinen linkki lähetystyöstä kulkee myös kasvatuksen tiimiin, erityisesti rippikoulu- ja koulutyöhön.

Suurin voima on kuitenkin vapaaehtoisissa, ja niitä Mikkelissä riittää.

– Tässä työssä näkee, että ihmiset antavat kaikkensa ja tekevät sydämellään, Marja sanoo.

Osoituksena auttamishalusta on esimerkiksi Ukrainakeräys, joka on vakiinnuttanut paikkansa pariin kertaan vuodessa. Joka keräyksessä on saatu matkaan rekkalastillinen tarvetavaraa sinne, missä hätä on suurin.

Yksittäisten vapaaehtoisten lisäksi auttamassa ovat monesti erilaiset yrityslahjoittajat, järjestöt, urheilu- ja nuorisoseurat sekä kyläyhdistykset. Yhteistyökumppaneiden apua tarvitaan esimerkiksi jokavuotisessa voimainponnistuksessa, Kauneimmissa Joululauluissa, joita lauletaan viitisenkymmentä kertaa eri puolilla seurakuntaa.

Näkökulma nuorisosta maailmalle

Marja Holmin työhistoria alkoi pienempien seurakuntien nuorisotyönohjaajan viroista, joissa lähetystyö jo tuli tutuksi.

– Lapissa Pelkosenniemen seurakunnassa tapasin Taiwaniin lähteneen Heikki Hilvon ja Senegaliin suunnanneet Rintamäet. Mietinpä lähtöä joskus itsekin, mutta se ei vain sattunut omalle kohdalle, Marja kertoo.

Kädet saveen hän on kuitenkin saanut esimerkiksi humanitäärisessä Sortavalan ystävyysseurakuntatyössä parissa. Myös Viron kirkossa remppareissuja on tehty kehitysvammaisten turvakodissa.

– Häpeän kulttuuri on edelleen olemassa, ja kirkon joukot ovat olleet etujoukoissa kohottamassa vammaisten ihmisarvoa muun muassa kuurojen ja kehitysvammaisten parissa.

Työssä parasta onkin Marjan mielestä merkityksellinen käytännön työ sekä Jumalan ihmeet, joita lähetyskentiltä saa toistuvasti kuulla.

– Lähetystyöhön kuuluukin oleellisesti myös se, että ei puhuta aina vain aineellisesta antamisesta vaan aidosti rukoillaan toisten, maailman, rauhan ja sodan jaloissa olevien puolesta. Se ei ole hurskastelua vaan sen toteamista, että Jumala toimii ja Hänellä on mahdollisuudet auttaa, Marja sanoo.

Hänen kohdallaan lähetys- ja kansainvälisen työn imu vahvistui vuosien varrella niin, että nuorisotyö sai ”viidenkympin villityksessä” jäädä. Mikkelin maaseurakunnan lähetyskasvatussihteerin tehtävät vaihtuivat muutamien viransijaisuuksien jälkeen seurakuntayhtymän tarjoamaan virkaan vuonna 2009.

Muutos ei ole kaduttanut, vaikka kiirettä välillä pitääkin.

– Ajan mukaan on muokkautunut se, miten haasteisiin pystyy vastaamaan. Pitää osata johtaa työtä ja itseään, löytää keinot siihen, miten resurssipulassa tehdään totta siitä, että lähetys on kirkon olemuksessa.

Marja etsii muutenkin työhönsä mieluummin toivon kuin turhautumisen näkökulmia.

– Jos ajattelee koko maailman hätää, elämä käy kauhean raskaaksi. Mutta jos minä annan euron ja sinä annat euron, se on jo hyvä. Jokainen voi osallistua tavallaan.

Teksti ja kuvat: Krista Eskelinen